Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 27. kesäkuuta 2025
"Mitäs hän toki tuommoinen ... toisenlaisen sen kellon pitää olla, jonka mieli on lyödä", sanoi Tiitus, joka tähän asti oli ollut kelloa arwostelematta ikäänkuin kadehtien, kun muut ihanteliwat ja ihmetteliwät tuota uutta ja kummaa, josta hän ei ollut tiennyt edeltäpäin kertoa. "Mitäs se toki... Eihän tuossa ole painojakaan ... painothan toki lyömäkellossa olla pitää", selitti Sydänmaan Jussi.
Kuumeentapaisella kiireellä hakiwat kaikki wöitään ja kintaitaan, ja niin sitä lähdettiin. Paljon oli siinä wäkeä, wanhoja ja nuoria, arwokkaita ja arwottomia, aina sen mukaan, minkälaisessa yhteydessä mikin oli suntion kanssa; Sydänmaan Jussi oli myös muiden joukossa tiettypä se.
Hän tervasi ja voiteli suksensakin ja laittoi varpaalliset kuntoon huomenaamuna jo aamukylmäsen aikana lähteäkseen matkalle, päästäkseen hyvän suksikelin aikana perille, ennenkuin rupeaa suveilemaan ja sydänmaan joet tulevat tulvilleen.
Tuiweroisen Tiitus oli kauwan aikaa ollut waiti ja neuwotonna. Selwästi huomasi hän joutuneensa kelloasiassa häwiölle suntion kanssa, sillä kaikki oliwat kääntyneet hänen puolelleen, yksin Sydänmaan Jussikin, josta hänelle oli alussa niin hywä apu ollut. Waikea oli hänen kärsiä tappiotaan, sillä sittehän hän olisi menettänyt kaiken arwonsa. "Kun minä etelässä käwin, niin..."
"Sepä minusta onkin paha, että niitä niin paljon... Eihän tiedä montako kellokaan on", sanoi Sydänmaan Jussi. "Niin, mutta 'siprut' minusta owat huonot... Eihän noissa ole kuin suoria piiruja rinnan ja ristissä ... mikä noista selwän...?" säesti eräs tyttö siihen.
Siinä hän johti mieleeni muiston vanhan kansan vaatimattomasta sydänmaan isännästä, joka nuorten vieraidensa istuessa ja pitäessä puhetta perällä itse pysytteli pihtipielen tuolilla. Tietystikin hän oli nämä asiat ajatellut syvemmin ja perinpohjaisemmin kuin ne, jotka siinä puhuivat. Se, mikä meille oli hetken keskusteluaine, oli hänelle hengen asia, koko elämän sisällys.
Seuraus matkasta oli se, että Lampelan Jakke ja Lammin Maija kuulutettiin avioliittoon. Kesä oli kulunut jo syyskuun puoliväliin ennenkuin he joutuivat vihille. Silloin he kävivät pappilassa, eikä heillä ollut hääväkenä muita kuin puhemies muorinsa kanssa. Kahden kahdastaan tulivat nuorikot jalkasin Lampelaan, tuohon sydänmaan uudistaloon.
Se on vielä pentu!... Olkaa hyvä ja astukaa sisään. Minä olen vähän näin sopimattomassa asussa... pieksuissa, ja... Vieläpä tässä nyt lankkisaappaita ja frakkeja sydänmaan keskessä... Vai sydänmaan keskessä... ei nämä paikat siltä näytä. Porstuassa esitettiin minulle talon emäntä, hennonlainen nainen, jonka piirteet olivat hienon ja samalla vähän kärsivän näköiset.
Vaan olisi Halosenkin kotoinen Lönnrot-kuva saapa sijansa jossakin. Sija olisikin jo valmis Kajaanissa, jossa Lönnrot niin kauan asui ja josta käsin hän runot keräsi. Siellä sydänmaan sisässä, mutta samalla vilkkaan matkailijaliikkeen varrella, siellä olisi esim. vuolukiveen hakattu kuvapatsas kuin kotonaan. Onhan Porvoossakin Runebergin patsas.
Ruokaa ei ollut monta "räättiä", vaan puhdasta ja maukasta, pöytäkalut puhtaat, kun parhaassa herrastalossa. Vieraat ihmettelivät sitä puhtautta ja järjestystä, joka vallitsi tässä kaukaisessa sydänmaan talossa.
Päivän Sana
Muut Etsivät