Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 27. heinäkuuta 2025
Syksyn elähyttävä raikkaus sydänmaan aukealla vastasi suloisesti sieraimiin hänen tullessaan ulos metsien lämpöisemmästä hiljaisuudesta. Haju, lehmänkellojen ääni ne olivat kodikkaan suloiset koko päivän yksinäisyyden jälkeen taipaleella. Mutta näköala harmaa mökki taivasta kohti kohotettuna verkalleen paisuvalla vainioaallolla se oli itse yksinäisyys.
Kun tulee hänen laillansa suoraan sydänmaan kylästä ja sitte alkaa väittelyä opettajansa kanssa siitä, mikä kirjassa on totta, mikä valetta, se ei käy päinsä, ei erittäinkään väittely fysiikasta sotakoulussa... Ja sitte voitte ymmärtää, että siitä tuli ilveilyä"... "Siitä panen kyllä pääni pantiksi, että isäni vaan ei väärässä ollut, herra kapteeni!" "No niin, niin, ... se on tietty!
Se oli ollut sellaista »isonvihan» aikuista aikaa, jolloin vihollinen tunki sydänmaan rauhaisimpiinkin majoihin. Huoneen seiniä myöten oli rauhan vuosina kasvanut viiniköynnöksiä seinä umpipeittoon, maasta katonrajaan saakka. Tämänkin etelämaisen koristeen oli myrsky armottomasti repinyt ikkunoita myöten alas. Mutta siitä huolimatta oli talo tuossa ja sen läheinen ympäristö kovin kaunis ja soma.
»Maija se hyvä oli, kun tulla tahtoi», sanoi Heikki ja tarttui vaimonsa käteen viedäkseen hänet sisään, missä, kuten hän sanoi, kaikki kuiskasi »terve tuloa» pikku emännälle. Herttaiset ajat ensimäisessä kodissa päättyivät kuitenkin pian, sillä jo kesän keskipaikoilla lähetettiin Heikki kauaksi yksinäiseen sydänmaan seutuun pitäjänapulaiseksi.
Kun tuolla sydänmaan järvissä vielä kesäkuun puolivälissäkin kuuluivat jäitä ajaneen. Niinhän ne kertovat. EM
Myöskin papan kosimishistorian hän oli monasti kertonut, kertonut oman romaaninsa, kuinka hän oli jättänyt papan tähden kuuluisan komean kotinsa, jossa hänellä oli valta tehdä mitä ikinä tahtoi, jossa kaikki olivat häntä palvelleet ja sanoneet "armolliseksi fröökinäksi", jättänyt ja muuttanut sydänmaan yksinäiseen pappilaan, jossa he usein saivat puutettakin kokea.
Kontit laskettiin maahan ja eväät otettiin esille. Mutta ei siinä herkkuja nautittu. Kalaa oli kaikilla, useimmilla voitakin, mutta harvalla oli selvää leipää. Kesällä, ennen uutisen joutumista, olikin tavallisesti näillä Karjalan sydänmaan asukkailla petäjäinen syötävänä, eikä heidän kuultavan valkoiset hampaansa näyttäneetkään empivän siihen tarttuessaan.
Junan tuloon oli vielä vähän aikaa, ja hiljaista oli ympäristöllä kuten pienellä sydänmaan asemalla ainakin. Vasta muutama jalkamies oli asemalle ennättänyt junan tuloa odottamaan, kun Eevi äitinsä saattamana sinne saapui. Renki hyppäsi maahan vaunun kuskipenkiltä ja aukaisi oven. Ruustinna astui ensimäisenä ulos, sitten Eevi Viljo käsivarrellaan.
Ystävämme tapasimme kotoisalla ja hän oli paikalla valmiina lähiöön. Hän valjasti hevosensa, otti koirat rekeensä, ja niin lähdimme jälkiä etsimään. Sekä helppo- että vaikeakulkuisia metsäteitä aina kello 12 asti päivällä retkeiltyämme, ilveksen jälkiä ensinkään löytämättä, poikkesimme muutamaan yksinäiseen sydänmaan mökkiin.
Hän oli pillastunut, kuten hevonen. Sille tielleen hän jäi vuosiksi, hevoseksi uuteen paikkaan, johonkin köyhään sydänmaan mökkiin, jossa hänet oli otettu hoiviin ja annettu hänelle mielihyvällä hänen taipumustensa mukaista ammattia. Kerran hänessä kuitenkin kaupunkimatkalla heräävät paikallisvaistot ja muistot entisvuosilta, ja hän karkaa oikopäätä kotimökilleen. Se on nyt vauras talo, Iikka ei ole sitä tuntea enää. Mutta pihalla äiti-vanhus on häntä vastassa, hirnunnan kutsumana. Iikka ottaa kelkasta vasun ja mytyt kainaloonsa. 'Sanoo hymyillen äidille: "
Päivän Sana
Muut Etsivät