Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 15. heinäkuuta 2025
Ja kaikuu nyt pyhä virsi, Ja leimuvat valkeat, Ja himmeli hiljaa häilyy... Oi, kuulkohot taivahat! Kädet ristissä miesi siinä All' akkunan viivähtää, Kylm' ympärill' on, vaan hällä, Sydän hällä se lämpiää. Hän viipyvi siinä, kunnes Kaikk' uuvahtaa lepohon, Ja kynttilä yksin tuikkaa, Ja hiljaus kaikkiall' on. Mit' etsi se matkamiesi? Kenties kenties kotiaan. Ken oli hän sekä mistä?
Antaessaan anteeksi rovastille hän oli vaan leikkinyt hurskasta, että hän muka voi kaikille antaa anteeksi. Hän ei edes ollut tarkennuin ajatellut mitä syntiä se rovasti oikeastaan oli tehnytkään. Mutta kun hän vaan ajatteli, että isä ! Sydän kouristui ja koko maailma tuntui tyhjältä, ja koko elämä tarpeettomalta elää.
Boleslavin sydän alkoi sykkiä kovemmin. Kukoistava naisruumis, joka häneen nojasi, teki hänet levottomaksi. Puoleksi kantaen, puoleksi laahaten vei hän Reginan lattian poikki. Tytön hengitys hiveli hänen kasvojaan viehkeän lämpimänä ... hiussuortuvat hipoivat hänen kaulaansa.
Mutta nyt oli kohta tapahtuva ero saanut tytöt vakaviksi. Liinan sydän oli avoin kaikelle hyvälle, mitä elämässä on varsinaista; hänen ajatuksensa ei tätä varsinaisuutta ulommalle ehtinyt. Hän tunsi eron suruisuuden. Hänen ajatuksensa ei kulkenut edemmäksi hetkeä, joka käsissä oli. Toisin oli Amandan laita.
Liisu oli keittänyt kahvia, ja siis ruvettiin juomaan tuota makuisaa nestettä, joka on niin välttämättömän tarpeellista silloin, kun perheen kesken tahdotaan oikein nauttia kotielämän suloa. Ovi oli auki, ja ulkoa tuli kesäinen tuoksu sisälle. Pääskynen istui viirin päässä livertäen; kauniin metsäjärven pinta oli aivan tyyni, ja vanhan muorin sydän kävi niin kumman pehmeäksi.
Se kulta-aika, jota turhaan kaipaa jokainen sydän, minne karkkosi?
Kävit omaa tietäsi, nyt minä kuljen omaani. Martti seisoi liikahtamatta kuin kuvapatsas, väri poistui hänen ahvettuneista kasvoistaan. Hän loi pitkän, epätoivoisen katseen Mariaan, mutta valtavasti taas sydän sykähti ja kolkolta tuntui ääni kun hän vastasi: Olet sittenkin Maria. Et olisi se mikä olet, jos menettelisit toisin. Minä voitan sinut takaisin tahi kuolen! Hän syöksyi pois.
Ja jo sydämessään taipuu, maata syleilee jo kaipuu, ja jo otsa ylväs vaipuu. "Kevähätär, kevään tytti, tunnen: polton hymys sytti, veret synkät sykähdytti. Tunnustan: jo tulvii kaipuu, sydän, tahto puolees taipuu, otsa ylväs maahan vaipuu. Palaa, tuomiten jo tule, jalka niskaan jäykkään pole, sydämelle tuomar' armas ole!" Vaelluslaulu. Huolta vailla harhaan ma halki maailman.
Kaikki, mitä meillä on, ottakaa heti huomenna haltuunne ja antakaa ainoastaan lastenne kanssa meille ruokaa ja hoitoa kuolinpäiväämme asti. Meillä ei ole kaukaan aikaan ollut yhtään lasta, sillä kovuudellani olen ainoan lapseni ajanut pois tyköäni. Monta tuskaa on se tuottanut, monta unetonta yötä antanut, vaikk'ei siitä muut tiedä, sillä minullakin on toki sydän, joka voi tuntea ja kärsiä.
Jälkeenpäin, ehdittyäni tarkemmin tutkia ihmisellistä luontoa, täytyi minun itsekseni tunnustaa, että tämä vaimo oli oikeassa, sillä lukemattomista esimerkeistä me olemme tilaisuudessa näkemään ettei Herkules ollut ainoa, joka vapisi vaimonsa edessä, vaan on semmoinen kohtalo langennut useimpain urhojen osalle, nimittäin kärsivällisyydellä nöyrtyä akkavallan alle; sitä vastoin ovat suurimmat pelkurit ja nahjukset, joilla Bostankilaisten tapaan on sydän housuissa, suuria sankareita kyökissä.
Päivän Sana
Muut Etsivät