Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 5. lokakuuta 2025
Onko sinun hyvä olla Laitinen, kun tämän aikaan sait? Ihminen minäkin olen ja ihminen suuttuu. Minä en tule sisään en! Isä tappaa minut. Henna tulee nyt. Menkää hakemaan issikkaa. Minä vien hänet lääkärille. Voi voi tätä kauhistusta. He tappavat minut. Oi he tappavat minut. Hyvät ihmiset auttakaa. Minä ja Heinosen Fiina lähdemme häntä viemään lääkärille. Jää sinä kotiin Sigrid.
CASSIO. Vihoissaan onko hän? DESDEMONA. Täält' äsken läksi Ja todellakin ihmeen raivokkaana. JAGO. Vihoissaan hänkö? Tykin olen nähnyt Hält' ilmaan sotajoukot lietsovan, Ja, niinkuin perkel', oman veljen hältä Käsistä riistävän; hän vihoissaanko? Jotakin tärkeää siis! Etsin häntä; Kun suuttuu hän, on leikki kaukana. DESDEMONA. Ma pyydän, tee se.
Hän koputteli vasaralla kenkää ja yltyi: »Tämä mestarj se jos kehen vielä nytkii suuttuu niin taivas varjelkoon sitä elävee sillä...»
Olenhan iloinen, onnellinen morsian, onhan minulla kelpo sulhanen, joka minua sydämestään lempii. Välistä tosin hänkin suuttuu ja rypistää silloin niin somasti kulmakarvojaan. Mutta sitte tulee hän kiltiksi taasen. Toista on äitini laita. Hänet kun kerran pahalle tuulelle saa, on hän totinen pitkän aikaa. Ja kaikesta hän viitsii suuttuakin.
Pikkulintu, joka tällä tavalla on saanut käenmunan pesäänsä, suuttuu siitä toisinaan ja heittää munan ulos; mutta tavallisesti rupee se sitä kuitenkin omien muniensa ohessa hautomaan. Munasta päässyt käenpoika on hyvin pieni ja tavattoman ruma; sillä on suuret silmät ja leveä suu, joten se on enemmän sammakon kuin linnun näköinen, mutta sillä on kova ruokahalu ja se kasvaa pian.
»Katsos vaan sitä miestä, kuinka turkasesti hän on koristeltu!» sanoi Swart. »Katsos, katsos, kuinka hän pöyhistelee itseään ja panee kätensä kupeilleen! Ja katsos tuota toista sitten! Nyt hän suuttuu, nyt hän nousee seisaalleen; saas nähdä, eikö tässä nouse aika meteli. Kuules kuinka hän elämöi!» »Mitä?» sanoi Witt. Ei suinkaan hän tahdo lyödä toista kuoliaaksi!»
Mutta jos haltija suuttuu? kysyi eräs. En minä ota syytä niskaani! epäröi toinen. Mutta minä otan! sanoi Panu. Sinä kun ottanet... Ja miehet täyttivät taskunsa. Ylenkatseen ilme silmissä katseli Panu heidän jälkeensä. Mutta kun hän näki tyhjän maljan kumollaan pöydällä, vavahti hänen rinnassaan. Hän puolustelihe sillä, että täytyihän hänen, täytyi haltijankin vuoksi, muuten olisivat menneet.
Mut enin häntä katsokaa, kun suuttuu hän eestä taiteen oman, muidenkin, hän hurjistuu, hän muodoltansa muuttuu, hän lietsoo kaikki tuleen, liekkihin, jos vastustaa joku, lyö sen maahan ja silmin jo syö. On hällä huumoria niinkuin meillä mut enempääkin: tulisielu myös. Se liikkuu suuren taiteen valtateillä, maa toinen tunnusti jo toimes, työs, maa suuri ja mahtava, niin jätit saapuessas kotihin.
»Ei häntä saa viedä Renkalaan», virkkoi Kallu, »mutta voi, voi! mihinkä hänet vietäisiin? Kyllä vain Renkala suuttuu, jos hänet muualle viemme.» »Renkala? Missä? Pelastakaa!» huudahti tyttö ja tarttui taas kovasti Arvoon. »Me viemme hänet pappilaan», sanoi Ahto, »ja tuumataan isän ja äidin kanssa, mitä on tehtävä».
Hellitäs meille ensin reima polska, sitten saat kuulla kaikkityyni. Mutta Liisa kulta... Ei sanaakaan, Hannu! Viulu käteen ja jousi toiseen! HANNU. Oi, hyvä, kiltti Liisa kultani! Suu poikki korvia myöten, Hannu! Tee mitä käsken; sillä tiedäthän, että jos kiltti Liisa kultasi kerran suuttuu, niin et sinä saa kuulla puolta sanaakaan! Hei pojat! Nytpä saatte kerrankin tanssia oikein reiman polskan!
Päivän Sana
Muut Etsivät