Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !

Päivitetty: 26. kesäkuuta 2025


Liekki syö sukutalosi, Kalpa heimosi hävitti. Itsekin, veren imijä, Itara sukusi syöjä, Mene Tuonelan tuville, Siellä käy sukusotasi. Tuosta lahjoitan sinulle Armosurman miekastani Kuole! Orjanko kädestä Minun surmani sukesi! Tämäkö sukuni loppu Missä kostaja, jumalat? Kuolee. KULLERVO. Orjan et kädestä kuollut: Kuka sortajan kukisti, Se vapaist' on ensimmäinen.

Se kotimaani mulla ja tuuli kultani, Ja aalto armahani tahikka surmani. Jo ennen monta miestä se meri petteli, Ja monen kullan silmät vesille jätteli. Vaan ellös mua surko, jos ehkä kuolisin; Sä suotta kaottaisit ikäsi kaunihin. Kun kuulet kuolleheksi, tee risti rantahan, Ja aallon luomat luuni ne peitä santahan. Ja ota pieni ruusu ja laita kasvamaan, Käy sitte kesäilloin välistä katsomaan!

Eikö osoita tämä miehen peikollista sisua? Hiien sukua se mies. Uskotteko, että ilman näitä vikkeliä jalkoja, jo minäkin häneltä olisin surmani saanut? Noin korkean kiven hän perääni viskasi. Noin korkean. Uskottenko sitä? Mutta silloinpa kelpasi Nyyrikille maa. VIKSARI. Se konna mieheksi. TIERA. Hän pahoin siinä teki, pahoin. VIKSARI. Mutta kuinka korkea se kivi? Noin korkea.

Urhopa urhon kamppailuss' ois kaatanut silloin! Vaan oli säättynä mulle nyt surkea surmani: virtaan vaipua valtahiseen, kuten paimenpoikanen painuu, kun sikolaumoineen puron talvisen poikki hän kahlaa." Virkkoi noin; mut luo jo Poseidon ynnä Athene riensivät hahmoss' ihmisien, kädest' ottivat häntä kumpikin rauhoittain sekä rohkaisten hänen mieltään.

Niin jos neuvonut ois joku muu, joku maan asujoista, tietäjä, ennusmies tai uhrinkatsoja pappi, 221 vilppiä peljätä sais sekä kaikin päin sitä karttaa. Nytpä, kun silmin näin jumalattaren, saatipa kuulin, nyt menen; suott' ei käskenyt hän. Ja jos surmani säätty vaskenvälkkyjen siell' on akhaijein laivojen luona, olkoon!

Niin, niin kuinka usein hän ottikaan pienen junkkarin käsivarrelleen eikä ajatellut, että kerran tuollaisen kiitoksen » »Asiaan!» »Marianne, sanoin usein, nämä schrandenilaiset ovat vielä minun surmani, sillä mitä he saavat päähänsä kerran he saivat päähänsä, etteivät juo minun katajanmarjaviinaani. Hyvää, kirkasta, puhdasta katajaistani, herra parooni!

Päivän Sana

väki-joukossa

Muut Etsivät