Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !

Päivitetty: 18. kesäkuuta 2025


Joka kansanjänner vireesen, muu tässä auta ei, työ yhteinen, tuhatkertainen tai surma Suomen vei! Mies mieheltä, mies mieheltä lyö tunteet kytketyt. Kukin paikallaan, kukin kohdastaan on maansa muuri nyt. Kun sulho jättää morsion, kotinsa harmaapää, ja eestä maan käy vankilaan ken silloin kylmäks jää? Mies mieheltä, mies mieheltä pyhä lippu siirtyvi.

ANIAN. (Eriks). Surma ja kuolema! Siinähän muutaman rikoksesta meille mustin, poistumaton perintö; ja alas tämän päälle hän katsahtaa nyt, puhtahana jalosta korkuudesta. (

Se surma, jota uudesta tehtaasta ennustettiin tulevan, ei käynytkään toteen, päin vastoin kotiteollisuus sai uutta vauhtia. Ensi aluksi tehtaassa vaan valettiin sinkkisiä alusvarustuksia, ja niillä oli hyvä menekki. Lents piti paljon sen päälle, että hän oli edeltäkäsin aavistanut niin käyvän.

Joka aina morsiamen pukua kannat, minun pitäisi sinut tappaa ennenkuin menen; sillä ei kukaan sinua omaksensa saa, kun en minä sua saanut! Minä tulen! Minä tulen! Ei koskaan sua nähdä enää... Oi! Elämä, vapaus, ja toivoa sen kanssa! Lintu kotkanpesästä! Hänen luonansa surma; ilman häntä myöskin. Nyt olen kai tehnyt tehtäväni Skotlannissa; koska minulla ei ole ainoatakaan ystävää enää.

AARON. Vaikk' ohjaa Venus teidän halujanne, Mun poveni on valtias Saturnus. Mitä sanoo kuolonjäykkä silmäni, Vait-oloni ja tämä musta mieli, Nää villakippurat, jotk' oijistuvat Kuin käärme, joka kiemurastaan kirpoo Ja tuhoovaiseen työhön suoriutuu? Ei, rouva, nää ei lemmen merkkejä! Sydäntä ohjaa viha, kättä surma, Ja päässä veri takoo, kostonhimo.

Kell' on ruumis raittihimpi, rautaisempi, Kuin on kalalla meren? Surma toki surmeleepi, turmeleepi Kalakarjankin veden. Hauta valmis vähäisillä kalasilla Hirmuhauin kuvussa; Hauin hauta kuohuvassa kattilassa, Puhuvan myös povessa. Ruohot raukat raukenevat, ehkä ovat Kukassansa koreat; Puut ei pääse paksujuuret, pienet, suuret Kasvaissansa kaatuvat.

Silmien edessä oleva surma antoi kenties heidän mustapintaisille poskillensa keltaisemman värivivahduksen; mutta se ei liikuttanut heidän kasvojaan eikä masentanut heidän katseensa lujaa ylpeyttä.

IMARI Kun olisivatkin, jumal-avita, palaneet! Muronni, oikein meitä pilkatakseen, vaatii miekat veronalainen ei muka tarvitse miekkoja, he muka suojelevat. Ja nämä harmaapartaiset jänissielut pääpättävät marisevan matkivasti: se on väärin, se on väärin, mutta kun väkisin, niin ... ottakaa. Surma!

Nyt ei sanat eikä Käs'-voima auta, keihäät vaan ja nuolet. Yks sotureista silloin käsilleen Sun otti, ikkunaan sun vei ja huusi: "Se nuoli, minkä meihin käännätten, On tämän lapsen surma."

Kas, runonpätkäkin. Omaa tekoako? Ei, Erkoltahan sen lainasin. Lukee. Häkkilintu. Lintu pyrähtelee häkissään. No, jos koetteeksi päästetään Tuoss' on auki akkuna he heijaa! Siitä lintu ulko-ilmaan leijaa. Linda itkee: "nyt sen surma vie!" Lintu laulaa: "tääll' on auki tie! Vaivun varhemmin tai myöhemmin, Lauluni on vapaa kuitenkin." Linda tuntee jotain kaipausta, Kaipausta, rinnan ahdistusta.

Päivän Sana

koiraksilta

Muut Etsivät