Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 18. kesäkuuta 2025
Luoto on Jumalan luoma Ihmislapsien iloksi: Jos olis syvälle syösty, Piiloteltu pinnan alle, Ehk' ois surma soutajalle, Kuolema meren kululle, Kuni kahlehet salassa Väijyväiset vainolaisen. Vaan nyt, tultua tukalan, Yön myrskyisen mylleröivän, Voitpa väistyä pulasta Luodolle lakeapäälle, Kuni kultasi sylihin, Rinnoille oman emosi.
Joutuin kostooni Niin, istukaa ja Troiaa ilkkukaa; Lyhyiksi tuskat tehkää armosta; Tuhoa varmaa älkää viivytelkö! AENEAS. Te teette neuvottomaks armeijamme. TROILUS. Noin sanoen mua ette ymmärrä. Ei pako, pelko, surma mielessäni; En kammo jumalten, en ihmisten Pahinta uhkaa. Hector kuollut on! Ken Priamukselle ja Hecuballe Sen tiedon vie?
Kun hän uljaana, suorana ja pelotonna seisoi heikon ja rutisewan wenheen perässä, niin isojen aaltojen, hyökyjen ja waahtoawain hyrskyjen ympäröimänä, ettei rannalta katsoja wälisti ollenkaan nähnyt häntä, ei Pentin wakaa silmä wärwähtänytkään, ja warowasti johti hän purren kosken alle, waikka joka silmänräpäys oli taistelu elämästä ja kuolemasta, ja wälttämätön surma tarjona, jos laskija olisi wähänkin horjahtanut.
Sotur' olit Sa Caton henkeä, et hurjan julma Vain iskeissäs, ei, jyrisevä äänes Ja katsees tulinen sun vihamiehes Niin vapisemaan sai, kuin koko mailma Värissyt olis kuumeissaan. 1 SOTAMIES. Kah! LARTIUS. Marcius! Pelastus hälle taikka surma meille! Viides kohtaus. Katu Coriolissa. 1 ROOMALAINEN. Tän minä Roomaan vien. 2 ROOMALAINEN. Ja tämän minä.
Ja purista nyt kovasti muuten puristan minä sinua niin että älähdät. Kolmen viikon perästä minä sinut vien omaan kotiini uskotko sen! Hän on vanha, tummanverinen nainen huonoissa vaatteissa. Voi, surma, sitä rakkautta! Husso! HUSSO. Niin, Hussohan minä olen. JOHANNES. Mitä te siellä? HUSSO. En muuta kuin katselen ja ihmettelen. JOHANNES. Menkää tiehenne! Teillä ei ole täällä mitään tekemistä.
Kuin vapaa aviolempi Immen ja sepon siteli, Tässä renkahat näette Niinpä Pohjan ja Kalevan Vapaus siteitä etsi Toimiensa ohjaksiksi, Liittyäksensä lujaksi Vartijaksi yhteis-onnen. Sillä heimojen vapaus, Irtokiimainen, sokea, Ilman järkijärjestystä, Oli kuin salattu surma Joka miehen pään menoksi.
Kalman kankaita he parhaallaan samoilevat. SINIPIIKA. Sama aurinko, joka meille paistaa, paistaa heille myös, ja heidän asuntonsa on pieni mökki kuusistossa Kalalammin partaalla. KULLERVO. Mutta surma heidät kohtasi tulessa ja liekissä. Kuuletko mitä sanon? SINIPIIKA. Tulesta he pelastuivat kenenkään tietämättä ja pakenivat erämaihin, jossa vielä elävät. KULLERVO. Tuska ja kuolema!
Se tiedä: Ken toden mulle sanoo, vaikka piilis Sanoissaan surma, häntä kuuntelen ma Kuin mairitusta ikään. AIRUT. Labienus Ikävä tieto! Euphratista saakka On Aasian valloittanut partheillansa; Syyriast' aikain Lyydiaan ja Jooniaan Voittoisa liehuu lippunsa; sill'aikaa ANTONIUS. Antonius, aiot sanoa. AIRUT. Oi, herra!
Noin puhuvi suuri surma, Aika tauti arvelevi Talon aittojen takana, Mäen alla männikössä: "Kenenpä tapan talosta, Tapanko akan talosta?" "Jos tapan akan talosta, Uni uunilta katoisi, Penkiltä perä leviä, Toruja talon tuvasta, Kalkuttaja karsinasta. En tapa akkoa talosta!" Surma hiihti suota myöten, Tauti talvitietä myöten.
"Puhu se vaan ilmi, minä vaadin sen porvarivalasi nojalla. Kenelle luulet sen sivalluksen oikeastaan olleen aiotun?" "Jos minun täytyy se sanoa", virkkoi Heikki, "niin luulen että Olivier Proudfutelle tuli osaksi oikeastaan minulle aiottu surma. Minä luulen niin vielä enemmän siitä syystä, kun Olivier sanoi aikovansa matkia minun astuntaanikin samoin kuin oli lainannut pukuni".
Päivän Sana
Muut Etsivät