Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 18. marraskuuta 2025
Augustinus oli onnellinen, koska hän sai itse lausua viimeiset lohdutuksen sanat äidillensä, koska hän sai asua hänen kanssaan samassa huoneessa viimeisiin asti. Tätä tuskin lienee minulle suotu. "Tuo suloinen yhdessä eläminen" on ijäksi lakkautettu meiltä; lakkautettu oma-ehtoisen tekoni kautta. "Jumalan kunniaksi!" Jumala vastaan-ottakoon sen; jollei, antakoon Hän anteeksi!
Oi, armon-valitsemus, kuink' on juures etäällä niiden katsehilta, jotka ei syytä ensimmäistä täysin näe! Ja teidän, kuolevaisten, arvostelmat on ahtaat; mekin, jotka Luojan näämme, viel' emme tunne joka valittua. Mut meist' on suloinen tuo puute, sillä täss' autuudessa autuutemme kasvaa, me että samaa tahdomme kuin Luoja.»
"Totisesti", huusi hän, "tämä on juuri suloinen seura, ja minun piti heti sattua heidän keskellensä. No, tosi on, että minut otetaan hyvin vastaan tässä maassa." "Nämä eläimet ovat oikein rumia", sanoi korpraali, "ja se on ihmeellistä, missä joukoissa niitä aina on yhdessä. Muutoin en ole koskaan kuullut, että ne olisivat ketään ihmistä vahingoittanut.
Warma kuolema oli kyllä jo hänen silmäinsä edessä, mutta kummallisesti oli Annan suloinen kuwa sen peittänyt hänen henkensä silmistä.
"Mutta nehän ovat niin mieltä ylentäviä", vastasi valtiomies, nähtävästi huvitettuna Gabrielien kiivaasta äänestä, "ja onhan tuo pastori niin viehättävä, niin suloinen. Voitteko todellakin vastustaa häntä?" Gabrielle punehtui niin paljon kuin hänen kalpea hipiänsä salli ja harmaat silmänsä synkistyivät niin, että ne näyttivät melkein mustilta.
Pari kertaa hänen katseensa vilahti oveen päin. Sisään astui nuori, suloinen impi, virvokkeita tuoden. Hän oli puettuna valkoiseen, melkein harsonhienoon musliinipukuun. Vyötäisiä kiersi karmosiinipunainen, keveäpoimuinen silkkivyö, jonka tupsukas pää riippui alas vasemmalta puolen. Jalassa hänellä oli turkooseilla koristetut sahviaanitohvelit.
Hän katseli meren aaltoja, jotka ikäänkuin syleilivät rantaa, ja huudahti: »Oi maa, suloinen Suomi, minä tahtoisin, jos taitaisin, sua syleillä niin, kuin nuo aallot syleilevät meren rantaa; vaan minulla ei ole maata, ei kotoa», ja hän alkoi laulaa: »Lepääpä lintunenkin omassa pesässään, vaan mull' ei maailmassa oo kotoa missäkään.» Hänen laulaessansa kulki eräs pulska merimies sivuitse.
"Mutta sanokaa, suloinen Klairon, uskotteko todellakin, että me vielä tänä iltana vapautetaan täältä?" "Minä olen täydesti vakuutettu siitä. Vihollisemme ovat tuoneet meidät tänne Bastiljehen; mutta ystävämme pelastavat meidät täältä." "Ah, ystäviltäni en minä paljoa toivo", huokasi Lekain, "sillä he eivät ole tarpeeksi väkevät, tekemään poliisimestarin vihaa voimattomaksi.
He päättivät jutella siellä siksi, kunnes veljet sinne joutuisivat. Kauan eivät jutelleet, ennenkuin Maaria sanoi: »Eivätkö veljemme tule jo? Kuulen äänen. Se on Aatu, joka laulaa.» Tytöt kuuntelivat. Aatu lauloi raikkaalla ja selvällä äänellänsä Oksasen kaunista laulua: »Mun muistuu mieleheni nyt suloinen Savonmaa» j. n. e. Hanna ja Maaria juoksivat kilpaa veljiänsä vastaan.
Sen jälkeen ei hän enää puhunut mitään. Me istuimme ja rupesimme veisaamaan: "Jo joutui armas aika ja suvi suloinen". Mutta Kreeta hengitti vielä muutaman raskaan kerran ja sammui niinkuin kynttilä ennen Himmeliinin pöydällä. Lopetan tämän kertomuksen Kreetan lopusta kysymysmerkillä, sillä kuka osaa selittää hänen elämänsä himmeän sadun? Kesäkuun 1 p. Tarkastin Mattia haudalla.
Päivän Sana
Muut Etsivät