Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 18. marraskuuta 2025
"Suloinen on surun hetkenä sisaren ääni, ja viisas on niitten neuvo, jotka rakastavat meitä." "Pakene, David, pakene." "Pakene! minne ja kuinka?" Hevosen hirnunta kuului viidakosta. "Voi! he tulevat!" huudahti Miriam innoissaan. "Kaikki nämät ovat kohdanneet meitä, oi Herra, vaan emme kuitenkaan ole unhottaneet Sinua, emmekä ole liitossasi vilpistelleet." "Kuule! taas hirnuu!
"Onko se isä?" kysyi lempeä, suloinen ääni. Se oli Hanna, ja nuorukaisemme oli erehtynyt ovessa, mikä olikin helppo asia semmoisessa paikassa, jossa hän ei ollut ennen milloinkaan käynyt. "Ei, se on Kalle!" vastasi hän. "Sano, Jumalan tähden, onko joku vaara käsissä?" kysyi hän. "Ei, se on vaan maisteri Lahja, jonka on pelästyttänyt koira, mikä on hypännyt ikkunasta hänen huoneesensa.
Hän maltti kuitenkin mieltänsä eikä kääntynyt sinnepäin, vaikka tämä merkki, joka ilmoitti hänen sulhonsa olevan läheisyydessä, oli hänelle yhtä suloinen kuin serenadi sivistyneelle neitoselle.
Useitten historiallisten teosten ohella on Koskinen julaissut novellin Pohjan piltti ja muutamia runoelmia. Honkain keskellä mökkini seisoo Suomeni soreassa salossa; Honkain väliltä siintävä selkä Vilkkuvi koittehen valossa. Hoi, lali, lali, laa, Hoi, lali, lali, laa! Kaikuu mun suloinen Suomeni maa!
Luotan sinuun kuin Luojaan kaikkivaltiaaseen. Mutta ymmärrätkö, että hetki, jonka kuka hyvänsä viettää seurassasi, on varastettu minulta, että suloinen kaiku, jonka kuka hyvänsä kuulee äänestäsi, on otettu minun aarre-aitastani? Mutta ethän sinä kuitenkaan voi olla ijäti kanssani. Sinunhan täytyy aina aamuin takaisin syvyyteen. Juuri siksi minä vihaan teitä, te päivän lapset! Vihaat? Minuakin?
Yhtäläinen lämmin aina Kesti kelpoinen kesäinen, Syksykuussakin suloinen, Että kelpasi elonsa Leikata vähin lekeinsä, Nuttu päällä nuutumatta Aumata jälestä aina. Niinkuin ensinnä eläimen Ruoka raitisna kokohon Tuli heinät hempiänä, Samoin saatihin sateetta Kaikki viljat virhetöinnä, Riista riihiinki puhasta.
«Oi, miten hän on suloinen, miten ihmeen kaunis!» Petrea ei voinut kääntää silmiään siitä, jota kandidaattikin näkyi isänylpeydellä katselevan, se kun oli hänen pienen kokoelmansa kaunistus.
Kun päivä oli herttainen ja tuuli suotuisa, oli luukku auki ja sisään pääsi, ei ainoastaan suloinen päivänvalo, vaan laivan kallistuessa myöskin auringon kirkkaat säteet, jotka häikäisivät silmäni mutta samalla riemastuttivat minua.
Sitten halkeama suureni aivan kuin vaatetta reväistessä, ja kauniin taivaan puhdas, kirkas ja syvä siinto aukeni yli maailman. Puhalsi raitis ja suloinen tuulen henki, joka oli kuin maan mielihyvän huokaus, ja kun vaunut kulkivat puistojen tahi metsien läpi, niin kuului sieltä täältä jo höyheniään kuivattavan linnun hilpeätä viserrystä. Tuli ilta. Kaikki nukkuivat nyt vaunuissa paitsi Jeanne.
Mitä ikinänsä hän teki, sen hän teki ilman mitään ponnistusta ja niinkuin itse tietämättä; kaikissa ilmaantui jonkunlainen sanomaton sievyys, jonkunlainen ilmeinen mahdottomuus tehdä toisin taikka paremmin, joka oli niin suloinen, niin luonteva ja miellyttävä, että se valloittaa minut nytkin, kun muistelen sitä.
Päivän Sana
Muut Etsivät