Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 18. marraskuuta 2025
Ei voi uskoa kuinka monta ystävää olen täällä saanut, Georgina Almoigin ja Susanna Gjerstadin. Kuinka suloinen on tuo Susanna! Hän kysyi tahtoisinko minä muutamaksi yöksi tulla hänen luoksensa, niin olisi meillä niin hauskaa yhdessä. Ainoastaan toisinaan valtaa minut koti-ikävä, ja silloin en melkein tiedä mitä tehdä. Niin kävi nykyjään kylpymatkoillani.
Amasis, Egyptin kuningas, oli viisas kuin ystäväns' onnekas, ja kun lähetit Samoksen tullessaan toi onnenviestejä aina vaan, niin syvällä sydämessänsä suri vuoksi hän ystävänsä. Ja hän kirjoitti Polykrateelle näin: »On suoruus hyve ystäväin. Sinun onnes on minulle suloinen, mut en tahdo olla ystävä sen, ken ei tunne murhetta, yötä, kenen aina on onni myötä. »Ovat kateiset katseet jumalain.
Parempi, kuin mikään pyhimysten taulu, on pitää näitä enkelinkaltaisia lapsellisia kasvoja sydämessään, ja tätä ääntä, joka oli suloinen, kuin urkujen soitto." "Niin on", minä lausuin enkä olisi enää saanut sanaakaan sanotuksi.
Hänen luonteensa oli varsin tasainen, mutta hän oikein kokemalla koki voittaa kaikkien suosiota ja miellyttää kaikkia; tämäpä hankkikin hänelle tuon nimen "suloinen tyttö", jonka neiti Brown'kin hänelle antoi.
Minä sain häneltä ruusulle hajahtavan pikku-kirjeen, jossa hän muun muassa lausui: "se erinomainen huoli, jota aina olette pitäneet onnestani ja se sanomattoman suloinen ystävyys, joka syntyi välillämme, vaikuttaa että on varsin mieluista nyt teille ilmoittaa olevani" j.n.e.
Valo, joka ikkunoista lankesi sisään, oli yhtä suloinen ja himmeä kuin lehteväin puiden siimeksessä, jonne auringon säteet pistivät tuuhean lehtiverhon lävitse.
Ma silloin kuulin: »Tulkaa, tästä noustaan!» Sen sanoi ääni suloinen ja armas, min moista kuule ei tää kuolon alho. Avoimin, valkein joutsen-siivin johti se, joka puhui noin, nyt meidät ylös välitse ankarien vuoriseinäin. Hän sitten siivin meitä viuhkoi, virkkoi: »On autuaat ne, jotka murehtivat, näät heidän sielunsa saa lohdutuksen.»
Kullakin kohtelolla on omat tarpeensa; mikä soma yhdessä paikassa, usein toisessa on sopimaton. Hyvä suolla suuri virsu, lialla leveä kenkä. Rumempikin silmän nähdä on hyvä paikassaan. Ilo on käki metsässä, lapsi pieni lattialla. Mainittu kaikkein odotettu kevätvieras on monelle yhtä suloinen, kuin itse kevätkin.
Tämä nyt on Katja, sanoi äiti korjaellen sinisiin juoviin kudottua peitettä, jonka alta hervottomana esiintyi vaalea jalkapohja. Eikö ole soma? Se on vasta kaksi vuotias. Suloinen! Ja tuo on Vasja, vaarin lempipoika. Ihan toinen tyyppi, siperialainen. Eikö totta? Pulska poika, sanoi Nehljudof tarkastellen mahallaan makaavaa pylleröä. Niinkö? sanoi äiti hymyillen paljon merkitsevästi.
Hän ajatteli kaikkea, mitä tuo suloinen naisen ääni oli hänelle äsken kertonut, se oli luonnollisesti kaikki mielikuvittelua, kauniita satuja, vaan kuitenkin Hänen huulensa liikkuivat hiljaa: Minä tiedän, että olen hullu hän mutisi vaan minä kadehdin heidän kotiaan!
Päivän Sana
Muut Etsivät