Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 17. kesäkuuta 2025
Kaikki mitä teillä on kultaa. Minulla on noin viisi sataa pistole'a. Minulla on saman verran; tuhannella pistole'lla voi kohdata kaikkea; tyhjentäkää siis lakkarinne. Kas tässä! Hyvä! Ja te lähdette? Tunnin perästä; minun pitää saada vähän ruokailuaikaa ja sillä välin lähetän noutamaan kyytihevosta. Mainiota! Hyvästi, herra kreivi. Hyvästi, kreivinna! Sulkekaa minut kardinaalin suosioon.
Ihanin, viehättävin neiti, taivaasta tuoksuja sadelkoon teidän päällenne! HERRA ANTREAS. Tuo poika se on aimo hovimies. "Tuoksuja sadelkoon!" Hyvä. VIOLA. Toimeni ei ole muiden kuultavaksi, neiti, kuin teidän alttiin ja alentuvan korvanne. HERRA ANTREAS. "Tuoksuja! Altis! Alentuva!" Kaikki kolme on tähdelle pantavat. OLIVIA. Sulkekaa puutarhan veräjä ja jättäkää minut häntä kuulemaan.
Heittäkää kivillä! huusi Panu. Pappi oli hypännyt uhripaadelle ja huusi savun seasta kirvestään välähyttäen. Pysykää aloillanne! Ken kohottaa kätensä, saa nuolen rintaansa. Turha on teidän aseettomien miesten käydä meitä vastustamaan! Rientäkää kylään ja noutakaa aseenne! käski Panu. Onhan teitä toista vertaa enemmän miehiä! Sulkekaa tie siellä! komensi Olai.
Te kädet armaat, kerran kuoltuani mun silmäni te uneen sulkekaa! Sa soihtu, kauas kaaokseen sun viemme päällä päämme. Päin astumme me pimeyteen ja tyhjyyden me näämme. Mut vanan jätät välkkyvän, miss', soihtu, auot yötä. Hän näkee meitä enemmän, ken seuraa meidän myötä. Hän näkee valon edessään, mit' emme koskaan nää me, tien löytää yönsä hämärään, me tietä vaille jäämme.
Tämänkin naisen sielussa leiskahti hänet nähdessään näennäisesti tuskallinen tunne siitä että kauvan pelätty, päättävä hetki nyt oli tullut. Tilanomistaja astui vuoteen luoksi ja nosti tarjotun käden kunnioitettavasti huulillensa. "Sulkekaa, armollinen rouva, uusi naapurinne suosioonne", sanoi hän, "hän on aina pysyvä uskollisena naapurina".
Miksi tällaiset veijarit kuin minä maan ja taivaan välillä matelevat? Me olemme aika konnia kaikki; älä ketään meistä usko. Mene luostariin! Missä on isänne? OPHELIA. Kotona, prinssi hyvä. HAMLET. Sulkekaa ovet hänen jälkeensä, ettei hän muualla kuin talossaan hupsuna liiku. Hyvästi! OPHELIA. Oi, auttakaa häntä, armahat jumalat!
Huu, sulkekaa porstuan ovi, Juhl!... Huude on niin paksu, ett'ei se tahdo sulaakaan ... pakkanen ei koskaan ole niin purevaa muulloin kuin kuutamolla!" Hän kantoi ämmän toisen vasun ja odotti kynttelin tynkä kädessä, kunnes hän ehti sytyttää tulen pesään... Hän haisi vähän viinalta, niinkuin tavallista oli hänen tullessaan kotiin iltasilla.
Mutta kapteeni sanoi: sulkekaa kapakat, ja joka ei teidän käskyjänne tottele, se vangitkaa ja tuokaa tänne! Ja kohta levisi hänen kaartinsa yli koko kaupungin eikä kapakkoihin olisi enää millään miesvoimalla kukaan päässyt. Tämä manööveri osotti Hinkin mielestä kapteenissa niin suurta viekkautta, että hän oli melkein taipuvainen senjohdosta antamaan sille anteeksi oman täydellisen mieshukkansa.
Syntyi äänettömyys, joka ei tahtonut ottaa loppuakseen sittenkään, kun kellot ulkona taas alkoivat kilistä. Kaikki olivat he sen kuulleet, ja kaikkien korvissa soi se vielä tauottuaankin. Sulkekaa ovi siellä! huudahti isäntä; von Döbeln lopetti keskeytyneen lauseensa, Adlercreutz joi isännän onneksi, ja naiset koettivat taas olla iloisia. Mutta mieliala ei enää saanut siipiä alleen.
Jos tahdotte kuulla jumalansanaa, niin astukaa sisään ja sulkekaa ovi, sanottiin sieltä. Lauri paiskasi oven sillä vauhdilla kiinni, että se ponnahti takaisin auki. Yksi heistä nousi ylös ja tuli sitä siivosti sulkemaan. Kas siinäkin kaksi totuuden sankaria, kuuli Antero sisältä sanottavan. Sitten sulkeutui ovi heränneiden ylioppilaiden huoneeseen, ja säppi painettiin kiinni.
Päivän Sana
Muut Etsivät