Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 20. toukokuuta 2025
Tuokion ajan kuluttua astuivat patrona ja Jussi hyvässä sovussa puusepän pikku tölliin ja saattoivat hänet hyppäämään kummastuksesta ja peljästyneenä ylös. Mutta kun patrona taasen oli mennyt pois, silloin tuijotti sukkela Jussi avoin suin herransa jälkeen, ikäänkuin olisi tapahtunut joku ihme, jota hän ei rohjennut uskoa todeksi.
Ukko tuumiskeli hetkisen ja sanoi sitte, että "naapurin Kalle se kyllä kyytiin kyhäytyy, se kun onkin oikein semmoinen kyydinajaja". Liisan matkaa näytti onni suosivan, hän oli tyytyväinen ja he jatkoivat matkaa parhaassa sovussa, pikku Paulan nauttiessa yhä häiriytymättömänä lapsen virkistävää, levollista unta.
Alaperämies Stephensin kanssa olimme erittäin hyvässä sovussa, enkä koskaan huomannut hänen puoleltaan mitään kateutta eli suvaitsemattomuutta; päinvastoin oli hän aina valmis kenenkään huomaamatta antamaan neuvoja minulle, missä niitä tarvitsin.
"Me naimme toinen toisemme niinkuin vaan laki säätää, ja siinä kaikki, eikä nyt enää sanaakaan siitä asiasta. Tule Anni. Mitä vielä! Vai eloa ja kuoloa! Emmehän nyt huoli muusta kuin elosta. Suokaa anteeksi, isä ja äiti, ollaanhan sovussa. Nyt joka minuuti maksaa miljoonan. Tiedätkö Anni, kuinka laulussa kuuluu? "Suuri rikkaus ei tuota mulle kunniaa Ei suuri köyhyys mitään häpiää.
Hän kärkkyi Timon rahoja toiselta kannalta taas, ja arveli muutenkin viisaimmaksi, ihmisten edessä edelleen olla hyvässä sovussa Timon kanssa. Timo oli tuvassa vielä kun Kokka astui sisään. Sanaakaan puhumatta töllisti hän vieraasensa. "Taidatte olla työhön lähtemäisillänne", virkkoi Kokka; "mutta en minä kauvan viivytä". "Työhön, työhön", mumisi Timo enemmän itsekseen.
Niinkuin ennen olemme nähneet, eivät heidän miehensäkään olleet käsittäneet elämän onnellisuutta muulta kun varallisuuden kannalta, jonka vuoksi he pian kaikessa muussakin sulasivat mielipiteissänsä vaimoinsa kanssa yhteen. Ensi aikoina naimisensa jälkeen olivat Kanniaisen vävyt hyvässä sovussa vaimoinsa kanssa, sillä he toivoivat isoja perinnöitä vaimoinsa isän kuoleman jälkeen.
Olihan ehkä vähän sopimatonta rovastin mennä ongelle näin sunnuntai-iltana, mutta tämä päivä oli ollut niin ikävä ja väsyttävä... Jos ihmiset eivät niin kauheasti pinnistelisi ja ponnistelisi ja rettelöisi, vaan eläisivät rauhassa ja sovussa ja koettaisivat ymmärtää toisiaan...
ALCIBIADES. Ma pyydän, 1 SENAATTORI. Ei ilkirikosta voi pilviin nostaa; On uljahampi kärsiä kuin kostaa. ALCIBIADES. Suvaitkaa, arvo herrat, anteeks antaa, Jos soturina haastan. Miksi käyvät Nuo ihmishölmöt taisteluun ja eivät Häpeää kärsi? Miksi eivät nuku Ja salli vihamiehen heiltä kaulaa Sovussa katkaista? Jos kärsimys Niin uljast' on, niin miksi sotaa käymme?
Sittenkun me hyvät hetket olimme keskustelleet toisiamme ymmärtämättä, veivät maan asukkaat minun pieneen, pajunoksista palmikoittuun majaan, josta puuttui sekä penkkiä että pöytiä; ihmiset istuivat laattialla syödessään ja vuoteitten asemasta levittivät he olkia laattialle ja lepäsivät siinä sekasin hyvässä sovussa. Tämä ihmetytti minua sitä enemmän kun maalla oli hyvää jykevää metsää runsaasti.
Heimot veljeytyivät, antoivatpa toisilleen tyttäriäänkin avioksi, munkki välitti kaupat ja vahvisti ne omilla pyhillä menoillaan. Hyvässä sovussa he siis palvelivat kukin jumaliaan saman veden vieremillä ja kalastelivat toisiaan kadehtimatta, ja oli viljaa vedessä molemmille. Mutta sitten kuoli Kontojärven erakko, ja hänen kyntämänsä vainio alkoi rikkaruohoa työntää.
Päivän Sana
Muut Etsivät