United States or Saint Helena, Ascension, and Tristan da Cunha ? Vote for the TOP Country of the Week !
"Tämä, orpana Kitty," sanoi Ewelyn eräänä päivänä, "on vielä kirjoittamaton lehti elämäni kirjassa, ja vuosien kuluttua on hauska nähdä, sopiiko kirjoitus yhteen aikomusteni kanssa. Sillä vaikka tapausten suunnitelma on minun kädessäni, niitten muodostuminen tietysti ei riipu minusta."
"Sopiiko sinun noin puhua minusta ja minulle?" virkkoi Tapani. "Sopii hyvinkin", sanoi Hannu. "Miksi olisin teille kiitollisuuden velassa? Siitäkö, että olen tähän kurjaan mailmaan tullut, jossa kaikki käy nurin? Ei, kiitollisuudesta ei ole kysymystä". "Kaunis poika!" huokasi Tapani. "En ole erittäin kaunis, vaan voimia minulla on. Tulepa, isä, koettamaan voimia".
Nyt astui Swart pitkin kirkon käytävää kiittämään pastoria kauniista puheesta ja kysymään, sopiiko herra pastorille ja tahtoisiko hän tehdä heille sen kunnian, että tulisi maistamaan eukon kanasoppaa ja tahtoisivatko rouva pastorska ja herra pastorin rakkaat lapset myös käydä häätalossa.
Sopiiko ruotsalaisen aatelismiehen tällä tavoin käyttäytyä turvatonta ja kunnioitettavaa naista kohtaan? Onko täällä ketään, joka rohkenee sanallakaan tahrata tämän nuoren tytön mainetta? Herrat katsoivat toisiinsa, Gyllenfelt mutisi: Kuka on antanut kreiville oikeuden sekaantua meidän asioihimme?
Niin uhkaava oli hänen katseensa, niin kirkkaana välkähti veitsenterä, että Stratonike, joka oli tottunut vain sellaiseen kamppailuun, jota me nimitämme nyrkkeilyksi, pelästyneenä väistyi. »Oi, jumalat!» hän huudahti. »Lurjus! hän kantaa salassa aseita! Onko se luvallista? Sopiiko se rehti miehelle ja gladiaattorille?
"Kun ratkaiseva hetki saapuu, ja sen täytyy saapua, niin minä sanon sinulle, kuinka sinun on menetteleminen. Lauantaina on luultavasti kaikki valmiina lähtöä varten?" "Sopiiko se tohtori Watsonille?" "Kyllä." "Siis kohtaamme me toisemme, ellei mitään odottamatonta tapahdu, lauantaina kello 10:30 Paddington-asemalla."
Miksi et vastannut, kun huusin, saadakseni tietää, sopiiko kahlata siitä paikasta yli? Paha henki vieköön, mutta kylläpä minä sinulle opetan, miten sinun toisten tulee kohdella vieraita ihmisiä!» Hänen vastustajansa, nähdessään itseään näin uhattavan, tempasi miekkansa, sillä hän oli niitä, jotka kaikissa tilanteissa ovat kerkeämmät tekoon kuin puheeseen.
Sopiiko papiksi pyrkivän kantaa miekkaa? Bartholdus Simonis. Ei mutta minä olenkin nyt sotilas. Vaan anna minulle vastaukses Anna! Taikka voisiko tuo olla sinulle vaikeata? Etkö muista mitä jo lapsuudessas sanoit minulle? Vuosi vuodelta kerroit sitte saman sanoman: että minä olen sinun sydämellesi rakas. Anna. Se oli lapsuudessani. Bartholdus Simonis. Lapsuudessasi?
Sopiiko se? Riennä sinä luo miehen, ilmoita mun tuloni. Vain poissaollessani, huomaa se, ritari väitellyt on taloani. Hän saapuu mielellään, kun isä kutsuu hänt' itse. Mene, kutsu kauniisti mun puolestani. DAJA. Turhaa! ei hän tule. Luo juutalaisen ei hän koskaan tule. NATHAN. Siis mene edes pidättämään häntä, hänt' edes silmilläsi seuraile. Ma tuokiossa tulen jälkees. Mene! Näyttämö: palmutori.
Sillä jos sinä olisit vapaa tänään, huomenna, taikka eilen olisit ollut, sopiiko minun koskaan uskoa, että sinä valitsisit varattoman tytön sinä, joka ystävällisissä puheissakin hänen kanssaan arvostelet kaikkia voiton mukaan; taikka, jos sinä, ainoasta johdattavasta peri-ajatuksestasi huolimatta, valitsisit hänet, enkö minä tiedä, että katumus ja suru varmaan seuraisivat?