Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 3. marraskuuta 2025
Minä kuulin Annan ystävällisen äänen kyselevän minulta samaa, mitä hän eilen, mitä hän menneellä viikolla, mitä hän jo toista kymmentä vuotta sitte oli minulta joka päivä kysellyt: "Miten Tapani voipi; eikö hän jo rupea naimaan?" ja johon hän viime vuosina oli aina säännöllisesti lisännyt: "Olisi soma häntä vielä kerran nähdä, eikö hän jo ole hyvin vanhannut?"
Kerran Antverpenistä palattuansa löysivät he tieltä kauniin, kauniin nuken, puetettuna punaisella veralla, koristettu pienillä kulkusilla ja kulta-nauhoilla. Tämä nukke oli kuusi tuumaa korkea, ja kumma oli todellaki kun se ei pudotessa ollut likauntunut eikä särkeynyt. Tämä oli soma leikkikappale.
Kaikki Marian pyynnöt eivät auttaneet. Marian täytyi myöntää, että Anna teki oikein. Tilaisuutta olisi ollut kostaa kreiville, tilaisuus, jota ei moni olisi saattanut olla käyttämättä. Anna saattoi tuon. Kun rupesi vieraita kokoontumaan ja Maria jätti hänet, otti hän kirjan ja rupesi lukemaan. Mutta ilta oli soma ja lämmin; kevät oli avannut kukkaset, taivaan sini oli kaunis.
MAIJU. Taivasten taivaat, kuinka kauniita nuo ruusut ovat. Katsokaas, mamma! ELISABETH. Kauniita ovat. "Pappa tahtoi rikasta, ja mamma tahtoi rakasta, ja minä tahdoin komeanlaista." Maiju! MAIJU. "Komean kynnet ne " ELISABETH. St! ! Hiljaa, pappa varmaan äänsi siellä. Eikä ääntänyt, mamma vaan suotta pelkää. Tämä on ihan uusi laulu, mamma, hyvin soma.
"Oman lapsesi," sanoi kauppias, "mitä sinä tarkoitat, Laagje?" "Kaunis lapsi, soma pieni tyttö, eikö niin," puhui Laagje, "se on varmaan sinun lapsesi näköinen?" "Mutta minä en ymmärrä, mitä sinä ajattelet, kun tahdot antaa pois ainoan lapsesi, josta olit niin iloinen ollessasi viime kerralla täällä. Ethän vaan laske leikkiä?" "En laske leikkiä, tyttö ei ole minun lapseni, se on löydetty!"
Se oli yhtä soma kuolija kuin teidänkin äitinne, paria viikkoa ennen kuolemataan sanoi päivän, tunnin ja minuutin milloin kuolee, ja niin kävi aivan sekunnilleen. Sanoi unissa hänelle sanotun. Niinhän se meidän muorillakin kuolema oli unissa tullut. Ruustinna ja rovasti olivat juuri hänen kuolinvuoteensa ääressä.
Onhan hän soma heilakka, sitä ei voi kieltää; hieman hoikka hän tosin on, mutta voihan hänet ruokkia. Ja sitte, tiedätkös, on hänessä jotakin vanhan piian tapaista jotakin särmäkästä, kulmikasta.
OTHELLO. Oi, jos saisin yhdeksän vuotta häntä murhatakseni! Soma vaimo! Kaunis vaimo! Ihana vaimo! JAGO. Tuo teidän nyt täytyy unhottaa. OTHELLO. Mädätköön hän, hukkukoon ja menköön helvettiin tänä iltana; sillä elää hän ei saa! Ei, sydämeni on kiveksi muuttunut: kun siihen lyön, niin haavoittaa se käteni.
Vastasi näin talon kaitsijatar, vaan taas heti Hektor riens asumuksestaan, samat taivaltain kadut uljaat. Kautt' ison kaupungin liki Skaian porttia ehti, jost' ulos aikoi taas hän taiston tanterehelle, puoliso, tuojatar aartehien, kun juoksi jo vastaan, 394 armas Andromakhe, tytär ylvään Eetionin, tuon, joka metsäkkään Plakos-vuoren all' eli ennen Theben kaupungissa, kilikialaisia kaiten; hältäpä tyttären sai avioks sopavälkkyvä Hektor. Nyt tuli vastaan puoliso tuo, kera hoitajaneito poikanen parmaallaan, soma, leikkivä pallero vasta, Hektorin aaluva herttainen, kuin tähtönen kaunis, taatoltaan nimi hällä Skamandrios, muilt' oli taasen Astyanaks, tuki Ilionin näet Hektor ol' yksin.
Ja lapsoset On iloiset, He laulelee: Ho hee, ho hee! Syksypä oikein hauskuttaa, Kun tehdään kakku soma. Metsissä, mailla myrskyää, Järvissä aallot hyrskyää, On rankkasateet kovat. Syystöitä isä ennättää, Ahoilla puolat ovat. Ja lapsoset On iloiset, He laulelee: Ho hee, ho hee Metsissä, mailla myrskyää, Mut lapset tuvass' ovat. AALLOTTAREN J
Päivän Sana
Muut Etsivät