Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 5. kesäkuuta 2025
Syö itse, minä joukkoineni en siihen kuitenkaan koske', sadatteli tuo paatunut mies. "'Pietari, Pietari! huudahteli emäntä sydäntä särkevällä äänellä, 'johan taivaan vihan kirouksillasi päällemme vedät. Huolimatta varoituksista antoi Pietari vain suustansa yhä runsaammin herjauksia valua. "Silloin tarttui pankolla istuva sokea ruotivaivainenkin puheesen.
Minä luulen Jumalan tarkoittavan, että alati rakastaisimme huolimatta siitä, mitä näemme. Kuinka voimmekaan auttaa toinen toistamme, ellemme näe, missä apua tarvitaan. Meidän ei tule nähdä paljastaaksemme, vaan peittääksemme, ei tuomitaksemme, vaan auttaaksemme. Rakkaus ei ole sokea, minä olen varma siitä, sillä totinen rakkaus elää ja hengittää ja pitää olentoansa totuudessa.
Sen muotoinen, kuin ihmiset useimmiten ovat; vaikka useimmat ihmiset ehkä pahastuisivat, jos kuulisivat hänen luulevan itsensä heidän näköiseksensä. Hänen nimensä? Ah! nöyrin palveliattarenne Tiina Piete Jokapäiväinen. Julian kirje. Helena. Sokea. Emilia. Sulhot.
Itse olivat he näet liian vanhat ottamaan osaa taisteluun. Näin "sokea runoruhtinas" kertoo. Useat runoilijat ovat ottaneet tettingit varsin laulunsa aineeksi. Min esimerkiksi kultasuinen Anakreoni. Eräällä hänen runoelmista on nimenä "Tettinks", ja kuuluu näin: E. A. Ingman'in suomennos. "Sua, Tettinks, autuaaksi Kehun, kun sä puun nenässä, Ravinnoittu kastehelta, Kuninkaan tavalla laulat.
Kumarahartiainen äijä, saha ja kirves vasemmassa kädessä, oikeassa sauva, millä hän tunnusteli vuoroon maata vuoroon seinää, vaelsi siinä varovin askelin. Se oli »Sokea Olli», joka meni talosta puunsärkyä kysymään. Minnekä Olli menee? Pormestarille. Näepäs! Kyllä Olli tiesi, missä hän milloinkin oli.
Tie osota mulle, kuulla hengitystänsä halajan. ORJA. Ja kuinka aiot sinä, sokea, kurja, voittaa niin suuren ja tietotenhoisen miehen? PAIMEN. Maan emo minulle virkkoi: Vasten on valtoa jokaista Lemminkäinen loihtinunna itsensä tulisin taioin. Koko metsä on lumottu. Katajatarta vaan kapoista, neittä keltakutrillista, jota lempi, jonka jätti, ei ole kehdannut sitoa. Kataja vihasta räiskyy.
"Minä en olekaan, isä, tyttö, minä olen talon emäntä", sanoi emäntä hilpeästi. "Talon emäntä! Ja minkä talon?" "Juuri tämän talon." "Kuinka tämä on selitettäwä kuka on miehesi?" Emäntä wiittasi lawitsalla istuwaa sokeaa miestänsä. "Onko kowa=onni kohdannut, koska hän näkyy näkönsä menettäneen?" sanoi ukko. "Ei mikään kowa=onni; hän on synnynnältään sokea", selitti emäntä. "Kuka ja mistä hän on?"
»Minulla on hieman kuumetta», sokea tyttö vastasi, »ja vesi viilentää. Panen tämän vesiastian viereeni; tällaisina kesäöinä se virkistää, elleivät unen langat tahdo huuliamme sitoa. Ihana Julia, minun täytyy jättää sinut jo varhain Ione tahtoo niin ehkä jo ennenkuin heräätkään; ota siis vastaan minun onnentoivotukseni!» »Kiitos.
Kuka se on se toinen, joka tahtoo väkisin avata silmäni? Tällä viimeisellä hetkellä! Jättää kaikki syytökseni ja käräjätoimet. Kapinaako? Ei, ei ihmisverta. Paetako? Ei paeta. Syleillä onnetonta Törnskjöldiä. Mitä! Mitä! Oh tätä tuskaa! Pois kaikki! Tahdon olla sokea. Sinä maan jäinen kivi, ole sinä minun uskoni, minä pidän sinusta kiinni, vaan sinusta. Nyt en näe muuta, kuin sinun.
Sokean vihasikin italialaisia kohtaan tunnen. Usko minua, se on sokea. Kenties samoin kuin minun rakkauteni heitä kohtaan." Hän huokasi ja vaikeni. "Miksi olet levoton?" "Anna minun lopettaa. Minä tiedän, että valtakuntani, maineikkaan, vaivalloisen elämäni työ voi helposti hajota. Ja kenties jalomielisyyteni vuoksi roomalaisia kohtaan. Käyköön niin!
Päivän Sana
Muut Etsivät