Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 23. heinäkuuta 2025
Oli vain suurilla kahden palstan otsakkeilla, ali-otsakkeilla ja väli-otsakkeilla kerrottu seikkaperäisesti eilis-illan äkkiarvaamattomasta vangitsemisesta, joka oli saattanut koko kaupungin kuohuksiin. Vasta iltalehdistä luki Antti lyhyen uutisen, että pankinjohtaja Soisalo oli surmannut itsensä kotonaan ampumalla luodin sydämeensä.
Siis millä tavalla? kysyi Antti hajamielisesti. Kysy sitä, nauroi Soisalo, silloin kun on naisista kysymys! Luonnollisesti eroottisella tavalla. Luuletko hänen muuten olleen niin kärkäs perheessäsi seurustelemaan? Voi sekin erehtyä, joka tahtoo kaikki eroottiselta kannalta selittää. Arvattavasti hän piti vaimostani. Antti olisi jo mieluummin jutellut jostakin muusta.
Palvelijanne, nöyrin palvelijanne, sanoi hän. Herrat syövät, näen ma, täällä herkullista aamiaistaan, lisäsi hän vielä leikillisesti. Aivan tavallista vain, virkahti Soisalo hiukan harmistuneena. Mutta kenties setä tahtoo myös maistaa meidän kanssamme? Kiitoksia, tuhansia kiitoksia, kumarteli ukko.
Taikka ehkä sellaista, jonka kanssa en esiinny julkisuudessa ensinkään, vuokraan vain oman kamarin hänelle... Soisalo nauroi. Puhutpa aivan kuin et olisikaan ensimmäistä kertaa pappia kyydissä, sanoi hän. Toden sanoen, tarkoitan juuri sellaista kuin hän, rouva Sorvi nimittäin.
Hän tilasi, hän söi, hän joi, hän jutteli, hän maksoi, kaikinpuolin säntillisesti, mutta teki tuon kaiken merkillisen hajamielisesti ja ikäänkuin itsensä ulkopuolelta. Onpa hänellä ollut surujakin, ajatteli Soisalo. Menettääpäs liki satatuhatta markkaa ja vielä kuolleen miehen vuoksi, jota ei voi haukkua edes ja jonka suhteen ei millään tavalla voi keventää sydäntään!
He katsoivat tarkemmin naista ja huomasivat, että se oli rouva Sorvi. Hyvää iltaa! tervehti tämä, hilpeästi kätensä ojentaen. Hyvä, että tulitte. Ei tiedä, kuinka kauan tuo miesroikale olisi muuten minua ahdistanut. Niin, hymyili Soisalo. Hän näytti hiukan itsepintaiselta rakastajalta. Asutteko täälläpäin muuten? Kyllä, vastasi rouva Sorvi. Tuolla Albertinkadun kulmassa.
Eihän hänen leikkinsä voinut niin vaarallista olla. Ja jos olisi ollutkin, eihän ollut syytä itkeä aikaisen miehen ystävänsä kokkapuheen takia. Minun vaimoni on mennyt pois, sai Antti vihdoin hiljaa sanotuksi. Minne? kysyi Soisalo. Ja sinulla on ikävä häntä? Milloin hän palajaa? Ei hän palaja enää milloinkaan, sanoi Antti pois kääntyneenä. Hän meni. Ikuteilleen? Niin. Eilis-iltana.
Siinä täytyy olla erehdys! Lauri Toivio? Kuolla voi Lauri Toivio, mutta ei koskaan ampua itseään. En tiedä, virkahti Soisalo hiljaisesti. Asia seisoo niin sanomalehdissä. Minä en ole nähnyt mitään sanomalehtiä. Ampunut? Ja miksi? Täytyyhän olla joku syy! Terve mies parhaassa ijässään, onnellinen perheen-isä, hyvät liikeasiat... Jos ne nyt olivat niin hyvät, huomautti toinen yhtä hiljaisesti.
Arvattavasti useitakin kertoja. Hehän olivat ennen joka päivä yksissä. Eivätkö viime aikoina enää? Mahdollisesti. Ei ole sattunut vain minun silmäini eteen... Eilen hän kyllä oli siellä, lisäsi Antti katkerasti. Todistajana? kysyi Soisalo korviansa heristäen. Juuri niin, vastasi Antti. Etkö nähnyt hänen katsettaan? Kyllä, myönsi Soisalo, viekkaasti silmiään siristäen.
Päivän Sana
Muut Etsivät