Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 23. heinäkuuta 2025
Asia tuli sinulle odottamatta? kysyi Soisalo varovasti. Aivan, vastasi Antti vilpittömällä katseella. Kaikki oli järjestetty valmiiksi minun selkäni takana. Pahoin pelkään, että siinä ovat hänen sukulaisensakin olleet pelissä mukana. Mutta syy? Onhan täytynyt olla joku syy! Minä en tiedä, vastasi Antti väsyneesti. Taikka oikeammin, minä en kehtaa sanoa sitä.
He istuivat hetkisen äänettöminä mukavissa nojatuoleissaan ja imeksivät sherrykobbeliansa. Soisalo koetti keksiä sopivaa puheen-ainetta, mutta onnistumatta. Syy? kysyi hän vihdoin matalalla äänellä. Miksi vaimosi erosi sinusta? Antti tuijotti eteensä raskasmielisesti. Voinhan minä sanoa senkin, hän virkahti huomattavalla ponnistuksella. Minä olen nyt köyhä mies.
Antti oli jo tuntenut ystävänsä Soisalon äänen ja huusi hilpeästi 'tervetulemaan! hänelle. Soisalo tulikin siinä samassa ja istui hänen keinutuoliinsa. Hei! Sinähän olet luopunut pankista? sanoi hän. Ja olet jaksanut sen pitää niin salassa, että minäkin sain vasta lukea sanomalehdestä. Minulla on ollut omat syyni siihen, hymyili Antti.
Se on totta, vastasi Antti huomattavalla itsetyytyväisyydellä. Voit onnitella. Se päättyi hyvin. Se päättyi niinkuin sen pitikin päättyä, lisäsi Soisalo. Onneksi olkoon! Ei ole ihmisen hyvä olla yksin. He katsoivat kelloaan samassa ja huomasivat, että aamiaistunti oli loppunut. Heidän oli aika lähteä taas pankkiin asioita hoitamaan.
Soisalo synkistyi ja katsoi kysyvästi Anttiin. Antti ei ollenkaan voinut ymmärtää hänen katsettaan. Sinä et siis tiedä, virkahti Soisalo verkalleen, että yhteinen ystävämme on muutamia päiviä sitten ampunut itsensä. Antti hypähti. Ampunut? Herran nimessä! Miksi, missä ja milloin? Selitä toki! Kuten sanoin, muutamia päiviä sitten, omassa tyhjässä kaupunkikodissaan. Mahdotonta!
En suinkaan, vastasi Soisalo, mutta rikkaus antaisi juuri sinulle sen henkilökohtaisen grand-seigneurin vapauden, joka piilee olennossasi. Kiitos kohteliaisuudesta! hymyili Antti. Maljasi! Ja maljanne hyvät herrat! Niistä kahdesta, jotka edellisen keskustelun aikana olivat vaieten istuneet, oli toinen nimeltään Usko Sarvas, filosofian tohtori ja tunnettu idealisti.
Senpä vuoksi minä kyselen juuri. Tietysti hän on vaimoni puolella, väitti Antti väsyneesti. Tietysti näkee hän minussa vihollisen. Sitä en usko oikein, väitti Soisalo. Tuossa katseessa oli jotakin muuta. Mitä sitten? Mielenkiintoa ja vahingon-iloa, eritteli Soisalo miettivästi saamaansa vaikutusta. Kenties rakkauttakin. Rakkautta? kysyi Antti hämmästyneenä. Ja ketä kohtaan?
Antti ja tohtori Sarvas olivatkin heille jo hyvänpäivän tutuja entuutestaan, sosialisti yksin tuntematon. Ystäväni, tuomari Mieslahti, esitteli Soisalo. Valtiopäivämies, sosialisti ja tunnettu poli-tikoitsija. Hauskaa tutustua. Nuoret perijättäret tervehtivät häntä päännyykäyksellä, heittäen samalla uteliaan, tarkastelevan silmäyksen häneen.
Minut voit jättää pois laskuista, virkahti idealisti. Soisalo tuli takaisin samassa. Kaikki katsoivat kysyvästi häneen. Tytöt tulevat puolentunnin kuluttua, ilmoitti hän tyynesti, aivan kuin se olisi ollut mitä luonnollisin asia maailmassa. Yleinen hämmästys. Sinun täytyy kaiketikin mennä heitä hakemaan, huomautti Antti hiukan katkonaisesti. Turhaa vaivaa! hymyili Soisalo ylimielisesti.
Hävisitkö sinä siis todellakin tuossa Toivion vararikossa enemmän kuin sinulla oli omaisuutta? kysyi Soisalo huolestuneena. Kuka sen vielä tietää, vastasi Antti. Eihän kaikkia pesiä ole vielä selvitetty. Mutta kyllä niistä jotakin sentään pitäisi tulla, niin että minulle omien laskelmieni mukaan ei syntyisi suurempaa pulaakaan. Pulaa! Mitä pulaa sinulle voisi syntyä?
Päivän Sana
Muut Etsivät