Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 6. heinäkuuta 2025
Iikka ei tiennyt synnynpaikkaansa, ei isänsä eikä äitinsä nimeä, eipä edes sitäkään, oliko kukaan hänet siunannut tai ristinyt; hän tiesi vain sen, että häntä oli aina sanottu Iikaksi ja että kaikilla näytti olevan lupa häntä parjata ja pahoin kohdella. Maija Liisa katsahti kummastuen häneen. »Iikkako? Vai Iikka! Mitä ihmettä! Vai olet sinä nyt täällä!»
Niit' ei ole paljo, André, ei niit' ole paljo, mutta ne ovat säästetyt sinua varten, ja sinä olet velvollinen kiittämään niistä meidän Herraamme, jok' on sinut niin runsaasti siunannut. Minun poikani pitää voida tehdä hyvää, hyödyllistä. Kirjoita isälles, André, kirjoita isälles!" André heittäysi polvillensa isänsä viereen ja puhkes itkuun.
Sairautensa aikana oli hän likemmin tutustunut apostoliin, ja vaikutus oli yhä vahvistunut, muuttuen lopulta horjumattomaksi uskoksi. Lygia ei saattanut joutua liekkien uhriksi, koska Pietari oli siunannut heidän rakkautensa ja luvannut Lygian Vinitiukselle. Kaupunki saattoi palaa, mutta ei kipinäkään tulisi lentämään Lygian vaatteille.
Olet, Herra, sa armossa siunannut mun huoneeni monin verroin, olet vaimot ja lapset antanut ja karjaa kaksin kerroin. Olen taas idän maiden ma mahtavin, joka päivä mun valtani varttuu, mut katso, Herra, kuitenkin minun murheeni kuorma karttuu. En ole ma enää entinen, en itseeni voi luottaa. Paras oisi mun kulkea korpehen ja siellä mun päivääni vuottaa.
Kun olen ollut silmitönnä syvyyteen syöstä, niin silloin on aina joku näkymätön käsi minun otsani seinään ohjannut, ja vaikka sitä sillä kertaa olisin kironnutkin, niin olen kuitenkin tointumuksen perästä sitä näkymätöntä kättä siunannut. Vaan mitä niistä nyt kaikista enää! Hän näytti tahtovan keskeyttää, mutta minä pyysin häntä jatkamaan. Missähän aika jo mennee?
Quetzalkoatl, ilman jumala, oli tarinan mukaan ollut ko'okas, pulska, kalpea-ihoinen mies, jonka pitkä parta aaltoili kauas alas hänen rinnoilleen. Yksi ylijumalista oli häneen suuttunut ja ajanut hänet maasta pois, maasta, jota hän niin runsaasti oli siunannut.
Satoja silmäpareja oli lakkaamatta kääntyneinä Kössin puoleen, vaan hän oli niin vajonnut hartauteensa, ettei huomannut mitään mitä ympärillä tapahtui. Kyyneleitä vuoti Kössin silmistä ja pari kertaa ojensi hän silloin kätensä taivaasen päin, kun saarnamies kehotti seurakuntaa kiittämään Jumalaa kaikesta siitä hyvästä, jolla Hän taas maatamme oli siunannut.
"Sen ohessa me tahdomme vahvasti uskoa ja aina mielessämme pitää, että mitä kärsimme, kärsimme Jumalan vuoksi ja mitä teemme, teemme hänen nimensä kunniaksi. Kiittäkää häntä, sillä hän on siunannut ahkeruutemme. Alkumme oli yhtä pieni kuin evankeliumin. Mutta nopeasti kasvoimme kuin puu raikkaan puron äyräällä. "Peläten ja vapisten kokoonnuimme alussa täällä. Vaara oli suuri, toivo vähäinen.
Kunpa hän tällä hetkellä olisi voinut panna kätensä heidän päänsä päälle ja siunata heitä, niinkuin pappi hiljan oli häntä siunannut! sillä se oli sisällisesti vahvistanut häntä, ja hän tunsi itsensä ikäänkuin suuremmaksi sen jälkeen. "Voi sentään, jospa veljet olisivat kiltit häntä kohtaan, hänellä kun ei ollut isää eikä äitiä, ei kotoa ei turvaa!"
Valmis oli vaivan heelmä. Siunannut oli Herra työtä, jota viimeistellä hän tahtoi vielä kerran. »Porollani noudan sun», oli luvannut lähtiessään Lumikki. Sitä ajatteli hän alati sydämessään. Tähdet syttyy taivahalle, hämärä hiljaa lankee. Taideniekan rinta on niin rauhaton ja ankee. Kaksi lintua laulelee hänen sydämessään juuri. Toinen laulaa: »Iloitse! On tehty työsi suuri.
Päivän Sana
Muut Etsivät