Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 6. kesäkuuta 2025
Jos kokoat kaikk' ihmisyyden vaivat, Jylhemmäks niist' ei taivas tulla vois; Jos kuopan maan sisimpään soppeen kaivat, Valoa sielläkin nimeksi ois; Vaan tääll' ei koita päivä pilvein takaa; Ken hajoittaa ne vois, hän maassa makaa, Pois äiti on, ja rakkaus on pois.
Hänen poikansa nojasi käsivarret ristissä ikkunanpieleen ja koetti näyttää siltä, kuin tämä näytelmä huvittaisi häntä erinomaisesti. Vanha kirkkoherra tuijotti edessään olevaan pariin, ikäänkuin tahtoisi katsoa heidän sydäntensä sisimpään. »Nouse pois», sanoi Boleslav polvillaan olevalle Reginalle. »Sinulle ei tehdä mitään minä olen luonasi.»
Siksi vain, että sitä voi syrjästä katsomalla nähdä toisen sisimpään, ja katse voi merkitä enemmän kuin sanat. Mutta meiltähän tässä unohtuu elämän tärkeimmät toimet ja jäähtyy meidän lempiliememme. Sitten hän, kaadettuaan kupit täyteen kahvia, kehoitti Mikkoa panemaan sokeria sekaan ja ottamaan leivoksia. Tehän kuulutte olevan metsästäjä. Kohta joutuu metsopäivällinen.
Vaan suuri elämännautintoni ja päivän kuumat säteet yksissä neuvoin kasvattivat sisimpään, peitetyimpään ytimeeni pisaran kaikkein imelintä nestettä. Ajattelin: onkohan se elämän nestettä minulle itselleni, etten ikinä, en ikinä tästä onneni nautinnosta pois kuolisi? Ja tuoksuin onnesta, varjelin pisaraani kuin aarretta.
Katse oli synkkä, ankara, hyvin vähän toivoa herättävä siinä asiassa, jota varten miehet olivat tulleet. Nähtävästi tarkoittaen katseillaan tunkeutua miesten sisimpään sieluun, kysyi hän ikäänkuin sivumennen: »Mistä te olette?» Molemmat selittivät sen melkein yhtaikaa. »Mitä asiaa?» Hautalainen ryki ja perkasi kurkkuaan, ääni oli hiukan epävarma, kun hän rupesi selittämään matkan syytä.
Mutta vaikka monet vuodet ovatkin vierineet ja monet seikkailut olen elänyt, niin ei ole toista tapausta elämässäni, jonka selvemmin muistaisin kuin tämän myrsky-illan, ja vielä tänä päivänäkin tunnen suolaisen, raikkaan meriruohon hajun ja muistan märän hiekan Normandian rannalla. Kun olin noussut polviltani, niin oli ensimmäinen tehtäväni pistää kukkaroni sisimpään takin taskuun.
Minä olen asunut kreivi Bertelsköldin luona Drottningholmassa, vastasi Eerikki hämillään. Molemmat naiset punastuivat, mutta eri syistä. Maria Larsson ajatteli sitä Bertelsköldiä, joka kerran oli ollut hänet häpeään heittää Ester Larsson ajatteli sitä toista, jonka kuva oli niin lähtemättömästi kätkeytynyt hänen sydämensä sisimpään.
»Se on kysymys, joka kaipaa todistuskappaleita», mutisi Wickson. »Jääkää siis meidän luoksemme, jotta saamme siitä keskustella.» Nuori mies naurahti ja seurasi vangitsijaansa tupaan. Hänet johdettiin sisimpään luolahuoneeseen, missä eräs nuoremmista tovereista jäi häntä vartioimaan sill'aikaa kuin keittiössä neuvoteltiin vastaisista toimenpiteistä.
Heikki muisti Fannyn lämpimän käden hänen käynnistään maalla. Yhtä lämmin oli koko hänen olemuksensa. Kaikki hänessä oli niinkuin luotu toista rakastamaan. Hän oli sittenkin ainoa, joka oli osoittanut jonkinmoista huomiota Heikin sisimpään sielunelämään siellä maalla. Mitä hän sanookaan nyt tavattaessa?
Oon ollut sentään hyvä seura sulle ja uskollinen sielun sisimpään, myös olet ollut mies sa muhkein mulle, et pieni koskaan: kannoit korskan pään! Jos sallimus siis sulle, sorretulle, toi turmion, sit' yhdess' itketään, ja vaikka tuska monet tunteet turtaa, se saa ei meitä masentaa, ei murtaa.
Päivän Sana
Muut Etsivät