Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 12. toukokuuta 2025
Sen rinnoilla ma lepään, Jok' ompi sieluin hekuma ja autuus Ja josta elämäni, toivoin tulee. En ole kuollut, vaikka kuolla tahdoin; Oi, anteiks' anna, taivaan vallitsija! HANNA. Sä unijuomaa joit, et myrkkyä. ELMA. Nyt ymmärrän. Ja Tykoni on tullut? HANNA. Ja veljes Pauli myös. ELMA. Mun kaunis veljein, Sua tervehdin. PAULI. Mun sisareni armas! ELMA. En petollinen ollut Tykolleni?
Hurskas henki! rauhaisassa Sieluin sädesatamassa Elä iät riemussa! Intos palo, Neros jalo Loistaa lemmen muistossa! Syntyi Porissa 6/9 1809 köyhissä oloissa ja lähetettiin pari vuotta koulua käytyänsä Turkuun puotiin. Ahkeruudella ja kelvollisuudella eteni hän kuitenkin paikasta paikkaan, kunnes v. 1856 oston kautta tuli kirjapainon isännäksi.
Tämä oli, niin kuin Herra Kappalainen usein sanoi, oikia sieluin murhapaikka. Sillä lapset siellä näkivät ja kuulivat vanhoilta paljon häpiällistä; että miehet ja vaimot asuivat yhdessä; jotka muutoinkin olivat varsin pahantapaiset, se saatti paljon ilkeyttä ja riettautta.
Hän, suuri Vapahtaja, On voittajana kuoleman, Ei vihollisen katalan Nuolien sorrettava. »Oi, autuin on ilo tää! Kuink' ihanasti säihkyää Latsarus-veljen katse! Meill' ompi Herra korkea, Ihminen sekä Jumala Ei pahat Häneen koske! »Kuitenkin sieluin vapisee Kun Mestaria katselee Silmäni outo tunne Niin sykähyttää sydäntä, Ikäänkuin pelkäis käärmettä, Mi pistää koska? kunne?
Ken ei mitään tunne, ei tiedä, ei nää, vaikk' käy hän suuresta kieltäessään: Ken tosi suuri ja viisas on, hänet sieluin ja ruumiin kauneus voitti. Sadat kolmet lahkot kiistoin, järkisyin tuo todet julki! Kolkutit sa harhain oveen, salat sulta totuus sulki. Tositulta ei oo loimu viisauskynttilän, mi hohti; tositult' on lemmen liekki, mihin perho syöksyi kohti.
Niin mahtoi herätä Akilleus kerran haralla silmin, sieluin säikähtynein ja tietämättä paikkaa, missä oli, kun Keironilta hänet nukkuvana äitinsä kantoi sylissänsä Skyroon, pois mistä sitten hänet vei helleenit. Ma ylös ponnahdin, pois kasvoiltani pakeni uni, tuli kauhu sijaan, ja kalpenin kuin miesi jähmettyvä.
Pääsi voitele, se kohta kantaa Ihanaisen kunjan seppelin; Riennä kotokartanosi juhlaan, Sali lehditetty vartoo sua'. Niinkuin aamu tämä katsahti hän, Kaunis sulhaiseni, puoleeni. Hän mun sulhaiseni, ylkämiehein? Mikä onnen autuus ääretön! Aatokseni ihanasti pyörtyy Harhaellen hänen povessans, Manttelinsa pyhäs hämärässä Sieluin eksyileevi hymysuin. Että synnyin tänne!
Hän katselee kyyneltä, nuoren tytön kädenliikettä, putoavaa vesipisaraa; hän kuuntelee ajatusta, kun se kiitää ohi, puristaa veljen kättä, lähestyy jotain huuliparia avoimin silmin ja sieluin. Niissä hän alati näkee sitä, mitä sinä saat nähdä vain hetken ajan; ja yhdestä hymyilystä hän oppii sen, mihin sinä tarvitset myrskyä, ehkäpä kuoleman käden kosketusta.
Mut vaikka pilviin piirtyis vastavuorin, se käykää, nouskaa liekin leimuvin jumalten tupiin, tulkaa tänne nuorin jäsenin, ruumiin, sieluin, unelmin kointähti-korkein, syvyys-täysin sylin, teiss' että aukeis alhaisin ja ylin.
Teki elämän kanssa liiton ja taisteli voimainsa takaa kuolemaa ja hävitystä vastaan. Eikä taistelusta herjennyt, ei hyljännyt kärsivää, ennenkuin ikuinen loppu riisti hänet saaliikseen. Missä ovat meidän aikamme sieluin lääkärit? Ne, jotka kadonneita etsivät, jotka apua ja parannusta tarjoavat? Onko terveyden lähde heiltä kuivunut vai onko lika, multa sen tukehuttanut? Miksi eivät sitä puhdista?
Päivän Sana
Muut Etsivät