United States or Macao ? Vote for the TOP Country of the Week !
Kauppias pisti paksun voudin kouraan vähäisen setelitukun, kumarsi, heilautti päätään, otti kahdella sormella lakkinsa, kohautti olkapäitänsä, pani koko ruumiinsa aaltomaiseen liikkeesen ja läksi ulos, somasti narskuttaen saappaillansa. Nikolai Jeremeitsh astui seinän viereen ja rupesi, niin paljo kuin minä huomasin, tarkastelemaan kauppiaan antamia seteleitä.
HURMERINTA. Nimenikö? Urho Armas Hurmerinta. ROUVA DANELL. Ai kuinka kaunis! Kiitän! ROUVA DANELL. Jos tarvitsette enemmän, niin ilmoittakaa vain. HURMERINTA. No tuokaa huomenna viisisataa. ROUVA DANELL. Ainoastaan viisisataako? HURMERINTA. Tjaa! Sitten joku määrä kultarahoja ja pikku seteleitä taskurahoikseni niin että niitä on joka taskussa. Kuuluu kaukainen aisakellon ääni. Kuulkaa!
Hän vaikeni, sillä samassa astui sisään Liisa ja pani avoimen kirjeen hänen käteensä: Toimittajalta, sanoi hän hän kirjoittaa niin ystävällisesti ja lähettää samalla minulle kirjoituspalkkion. Hän kohotti kädessään muutamia uusia, kauniita seteleitä: Täällä on meidän kesänviettoa varten, pikku täti; Paula saa nyt hengittää, suolaisenmeren ilmaa, minä olen niin sanomattoman iloinen!
HILLERI. Se on ruvennut hautomaan ne kullaksi. Ja täällä! Katsokaa nyt! HILLERI. Riittääkin nuo tälle päivälle. Varustakaa nyt vain liivinne taskuihin hopeata, niin huomenna se on kultaa. Mutta tämähän on ihmeellistä! HILLERI. Runoilijan housut repesivät munimaan seteleitä. Ja täällä! HILLERI. Missä vain tasku on! Pitäisi olla herra runoilijalla enemmän taskuja. Tämähän on satua!
Niin, sanoi Joonas, seikka on semmoinen, että ne lypsävät toisten lehmiä oikealta ja vasemmalta täällä valtiopäivillä. Armollinen majesteetti tietäköön, että ne elävät pahemmin kuin katsastuskirjurit. Täällä hiiviskelee ihmisiä, jotka supisevat talonpojille ja supisevat porvareille ja supisevat papeille ja joilla on taskut täynnä seteleitä ja hopeatalareita, liirum laarum vain, kaikille, jotka tahtovat. Ja talonpojat kumartavat ja porvarit kumartavat ja papit kumartavat ja sanovat: kiitoksia paljon, ketä minun tulee äänestää?
Mutta aikomukseni ei ollut puhua siitä joutavuudesta aloitti Albert jälleen; kuten sanottu, hän on lähtenyt... Minä hankin hänelle miehen vaatteet, ja hän itse naamioi muotonsa sellaiseksi, että epäilenpä kenenkään voivan häntä tuntea... Rahaa hän sai mukaansa tarpeeksi... Stiina-muori noukki esiin seteleitä toisen pinkan toisensa perään ... pelkkiä vanhoja riikinseteleitä, joita oli yhteensä niin paljon, että hän niillä voisi ostaa kokonaisen verotilan... Lähtevälle annettiin suurin osa, mutta jälellä oleva määrä annettiin minun jätettäväkseni teille ... sekä hän että Stiina-muori pyysivät minua toimittamaan summan perille.
Mutta niin paljon ovat ajat muuttuneet, että maatilat nyt vaihtelevat omistajaa kuin jos olisivat vain seteleitä taskukirjassa. Maata omistava säätyläisluokka maassamme häviää häviämistään yhä enemmän. Emännän huolet ja velvollisuudet suuremmalla maatilalla siihen aikaan olivat sangen raskaat, moninaiset ja laajat.
Pinkka seteleitä, sanoit? Niin, selviä seteleitä... Olen mielestäni puhunut kyllin ymmärrettävästi. Ja tästä sinä et ole kertonut minulle ennemmin, eukkoseni!
Tekö olettekin Josun isä? Ja jaloissanne on jo raudat." "Armahtakaa, armahtakaa!" "Hämeen herrat köyhän miehen lasta", lisäsi kylmäverinen ja säälimätön konstaapeli konnan rukoukseen. "Niin lauletaan Hallin Jannenkin laulussa." Univormuun puettu herra toi Topiaalle kiviensärkijän rosvoamat rahat. Siinä oli seteleitä, kuparia ja hopeaa puoleensataan markkaan.
Minä olin hyvä rahoja laskemahan nuorempana, mutta taitaa vanhuuskin jo haitata. Mihinkä ne nyt pannaan? kysyi hän emännältä. Tämä otti kaapista ikivanhan lompakon ja käski panna siihen. Jaakko Jaakonpoika alkoi tupata saamiaan seteleitä lompakkoon. Isävainajan lompuuki, virkkoi. No minä kai saan nyt tämän velkakirjan, sanoi nuorempi mies, ojentaen taas kätensä sitä ottaakseen. Tuota...