Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 1. kesäkuuta 2025
Siitä vanha Väinämöinen, tietäjä iän-ikuinen, kourin koitteli ovia, salpoja sanan väellä: ei ovet käsin avau, salvat ei sanoista huoli. Silloin vanha Väinämöinen itse tuon sanoiksi virkki: "Akka mies asehitoinna, konna kirves-kuokatoinna." Kohta lähtevi kotia, alla päin, pahoilla mielin, kun ei vielä kuuta saanut eikä päiveä tavannut. Sanoi lieto Lemminkäinen: "Ohoh vanha Väinämöinen!
Harvoin saapi orja lemmen, ei miniä milloinkana." Vaka vanha Väinämöinen itse tuon sanoiksi virkki: "Tyhjiä tiaisen virret, rastahaisen raksutukset! Lapsi on tytär kotona, vasta on neiti naituansa. Tule, neiti, korjahani, laskeite rekoseheni! En ole mitätön miesi, uros muita untelompi."
Seitsemästoista runo Vaka vanha Väinämöinen, kun ei saanunna sanoja tuolta Tuonelan ko'ista, Manalan ikimajoista, ain' yhä ajattelevi, pitkin päätänsä pitävi, mistäpä sanoja saisi, loisi lempiluottehia. Paimen vastahan tulevi; hänpä tuon sanoiksi virkki: "Saat tuolta sata sanoa, tuhat virren tutkelmusta suusta Antero Vipusen, vatsasta varaväkevän.
Mutta taempana piili toinen ajatus, joka ei heti sanoiksi pukeutunut. Hän inholla työntäsi seljästä pois hevoskalut, jotka olivat nuoranpäistä ja nahkanpalasista huonosti kokoon solmiellut, ja talutti hyvin liikutettuna hevosen rappujen eteen, jossa kestikievari Antti Brunsbergen seisoi hyvin ihmeissään siitä, mitä näki.
Tieten taikka tietämättään, hän tulkitsee siinä ei ainoastaan omaansa, vaan myös koko aikakautensa käsitystä: luonto, luonnollisuus ja välitön tunne, josta runollinen mieliala joskus vaivattomasti sanoiksi pulpahtaa, niitä hän runoudessa ihailee. Ja missäpä nämä ominaisuudet olisivat tavattavissa puhtaampina kuin juuri kansanrunoudessa.
KUNINGATAR. Niin voimme olla yhdessä kautta koko elämän! Mutta silloin sinusta täytyy tulla toinen mies. DARNLEY. Ennenkuin toivosi lausutkaan, ennenkuin katseesi sanoiksi muuttuu, ennenkuin ajatus katseessa ilmestyy, on se tapahtuva! Ihaninta mitä ajatella voin on alttiiksi-antava elämä! Vaan ethän ole sitä tähän asti sallinut.
»Käykää istumaan, emäntä», toimitti Viion leski ja tavallisiksi sanoiksi kysyi: »Mitäs kuuluu?» »Eipä muuta kuulu, kuin että meillä on kuolema käynyt.» »Nikkilä kuollut?» kysyi Viion leski. »Niin.» »Nikkilä kuollut?» »Kuollut se nyt on.» Viion leski vaipui mietteisiinsä kädet ristissä helmassa ja katse maahan kiinnitettynä. »Mihin aikaan hän kuoli?» kysyi hän vihdoin.
Jo yhtä yksityistä ajatustakin sanoiksi pukiessaan hän tarvitsee keskitystä, sellaisten kokonaisuutta ja rikkaasti sovellutettavaa ajatusta edustavien osien valintaa, joka takaa onnistumisen. Taiteellinen työ vaatii keskitystä. Silloin vasta ymmärrämme taidetta, kun tapaamme kokonaistunnelman, jolla on oikeaan osattu keskipiste, niin että voimme sen tieteen keinoin todeta paikkansa pitäväksi.
Aivan kuin joku kuvaili hänelle, miten kaunista olisi ollut, jos hän ei olisi ottanut ja hän melkein tuli vakuutetuksi, että hän ei ole ottanutkaan. Miten ollakaan, niin Mari kun äiti käänsi kysyvän katseen häneen, lennätti sanoiksi: Minä en ole ottanut.
Vaka vanha Väinämöinen itse tuon sanoiksi virkki: "Noistapa toki tulisi kalanluinen kanteloinen, kun oisi osoajata, soiton luisen laatijata." Itse loihe laatijaksi, tekiäksi teentelihe, laati soiton hauvinluisen, suoritti ilon ikuisen. Kusta naulat kanteletta? Ne on hauin hampahista; Kusta kielet kanteletta? Hivuksista hiien ruunan.
Päivän Sana
Muut Etsivät