Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 1. kesäkuuta 2025
Kaikki ääretön ja ijäinen, sanoiksi tulkittuna, muuttuu sen kautta meidän tajunnassamme vain vertauskuvalliseksi. Ja ainoastaan sellaisena se voi ollenkaan tulla tajuntaamme. Siksi tahdon ainakin yrittää. Sillä eihän minulla ole muita keinoja kuin ne, jotka Jumala itse on antanut minulle, ei tajuta Häntä eikä tehdä tietoani hänestä muille tajuttavaksi.
Hänellä ei ollut enemmän sydäntä kuin marmorikuvalla; sen Matti ja minä viimein saimme katkeraksi tuskaksemme kokea. En voi nytkään vielä sanoa, kuinka se kävi ja mistä minä ensiksi huomasin, miten meidän kumpaisenkin laita oli. Mutta jo aikaa ennen syksyn loppua oli meidän ystävysten väli kylmennyt. Ei se ollut mitään semmoista, jota olisi voinut sanoiksi sanoa.
Sellaista ajattelin ja sitten laukesin sanoiksi: Vastaa, siivo herra, miksi olet vietellyt lapseni, puhkaissut silmäteräni, puukottanut sydämmeni? Kuka sen voipi todistaa? kysyi Konni tylysti. Eikö omatuntosi todista? kysyin. Vartioi tytärtäsi, eläkä minua syytä! tokaisi hän. Kiellä minkä kiellät, mutta löytyy se oikeus herroille niinkuin narrillekin! uhkasin minä.
Hänen ajatuksensa puhkesivat sanoiksi, jotka olivat kuin rukous, että Jumala tahtoisi unohtaa hänen rikoksensa. Itse ei hän sitä koskaan ollut unohtava. Ennen kuin hän läksi metsästä peitti hän haudan vielä paremmin, ja erosi siitä viimein milt'ei rauhallisilla tunteilla.
Hän on suljettava kurituslaitokseen seuraksi niille, jotka elämällään ovat osoittaneet olevansa hänen vertaisiansa hävyttömyydessä!» Tästä nousi yleinen nurina. »Herrani ja herttuani», lausui Crévecoeur'in kreivi puhjeten sanoiksi kaikkien puolesta; »tätä teidän pitäisi tarkemmin miettiä.
Ruma Ruotuksen emäntä itse tuon sanoiksi virkki: "Ei kylyt kylähän joua, ei saunat Sarajan suulta. On kyly kytömäellä, hepohuone hongikossa tuliporton poiat saa'a, lautan lapsensa latoa: kun hevonen hengännevi, niinp' on siinä kylpeötte!" Piltti, piika pikkarainen, pian pistihe takaisin, sekä juoksi jotta joutui. Sanoi tultua ta'atse: "Ei ole kylpyä kylässä, saunoa Saraojalla.
Itse tuon sanoiksi virkki: "Jää hyvästi, Saaren nurmet, kuusen juuret, tervaskannot, joit' olen kesän kävellyt, talvet kaiket tallaellut, piileskellen pilviöillä, paeten pahalla säällä, tätä pyytä pyytessäni, allia ajellessani!" Ajoa hypittelevi: jo kohta koti näkyvi. Neiti tuon sanoiksi virkki itse lausui, noin nimesi: "Tupa tuolla tuulottavi, nälkäraunio näkyvi.
Loi on silmät sillan päälle: silta kaikki siivomatta. Tuosta tunsi tultuansa: ei ole sisar elossa. Vieri valkamavesille: ei venettä valkamassa. Tuosta tunsi tultuansa: ei ole veli elossa. Loihe siitä itkemähän; itki päivän, itki toisen. Itse tuon sanoiksi virkki: "Oi on ehtoinen emoni! Mitäs mulle tänne heitit eläessä tällä maalla?
Miks'et ottanut minua kanssasi karehtijaksi? Oisi lukot luikahtanna, takasalvat taittununna, pääsnyt kuu kumottamahan, nousnut päivä paistamahan." Vaka vanha Väinämöinen itse tuon sanoiksi virkki: "Ei salvat sanoilla taitu, lukot loihulla murene eikä kourin koskemalla, käsivarsin vääntämällä." Meni sepponsa pajahan. Sanan virkkoi, noin nimesi: "Ohoh seppo Ilmarinen!
"Mitästä mä siellä tehnen?" Meni hän sinne arvollansa; Kirsti kiiruhti perässä, Yheksät lukut lukitsi, Takateljen kymmenennen; Juoks sitte Aumasten laolle, Pikkuniittuisten nimelle: "Ohoh Klaus kultaseni! Jo nyt tuottelin toeksi, Minkä saattelin sanoiksi; Onpa Uolevi nytki siellä, Rouan kanssa kammarissa."
Päivän Sana
Muut Etsivät