Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 6. kesäkuuta 2025
Minä, miesi mieronkierto, hän liesi hyvä ja lämmin, minä, talven tuima tuuli, hän salon sinisen terhen, minä, soittaja sokea, hän kannel helähtäväinen illassa elon ikävän, Kaikkivallan polven päällä. Häntä ma rakastin, raukka, hälle virteni viritän, sielun särkyvän sävelet, haaveheni haikeimman. SYD
Helppo sun ei väkikilpaan lie mun kanssani käydä, jousi jos onkin sulla ja Zeus sinut vaimoja vastaan loi jalopeuraks, surmata soi, kenen vain sinä mielit. Onnekkaampi sun ois salon hirviä, hukkia vuorten vainoten pyydystää kuin vastustaa väkevämpääs. Vaan sota jos halus on, tule, saat tuta kuink' ylivoipa voimani on, kun kanssani noin muka vertana veikkaat."
Hän pyyhki silmänsä ja sanoi vähän tyynemmin: »Niin, semmoinen hän on; jos minä itken tai nauran, elän kuningattarena tai palan roviolla, hän vain reuhaa huolettomana kuin salon kuohuvin koski. Ei koskaan hiljaa, ei koskaan levossa niinkuin muut, hurja ja iloinen aina. Kyllä minä olen häntä kurittanut ja puhunut hänelle hyviä sanoja.
Tästä kodistako siis tuo reipas, kaunis poika oli kotoisin... Salon helmassa viattomana kasvanut poika oli tuosta pesästä pelastettava. Luoja itse oli johtanut lapsen hänen tielleen. Kuka täällä on isäntänä? kysyi rehtori. Minunhan tämä asunto on, vastasi Matti. Noh, mitäs nyt, onko tuo poika nulikka tehnyt mitään pahaa, vai mitä? kysyi Miina. Ei suinkaan, teillä on kelpo poika.
Pekka totteli ja rupesi salon päälle pitkälleen, eikä siihen kauan ollut kun hän pääsi Eerikan takin kaulukseen kiinni, mutta samassa alkoi jääkin painua. Nyt vetäkää tulisesti; painuu peeveli! komensi hän. Tulisesti toisetkin tottelivat ja vetivät juoksujalassa ilman seisahtumatta rantaan.
Pian nähnet, kuinka pettävä kevät on, Ja hellyt, onnen hetkiä muistellessa, Kun uinuit untas silmikon suojuksessa. Linnunpesä maantien varrella. Pikku lintu, miksi meluisen Tien oot viereen pesäs rakennellut? Eikö salo hausk' oo, vilpoinen, Salon puita lehti koristellut? Eikö koitar siellä hurmaakaan Niinkuin täällä lempiruskollaan?
Samaan huvittavaan aiheesensa, jota hänellä seurakunnan sielunpaimenena epäilemättä onkin ollut mitä paras tilaisuus tutkistella, tekijä palaa usein. Että salon kansan keskuudessa kuitenkin romantisemmatkin rakkaustarinat voivat syntyä ja sijaita, siitä on taas tuo raikas, runollinen kertoelma Lautta-Jussin tyttö, samoin kuin Muistelma Savosta, meillä todistuksena.
Näin edessäni vuolaat virtain uomat, joiss' syöksyy alas korven voimat ylväät ja suuret rikkaudet, salon suomat, ja ikimetsän temppelsalin pylväät. Näin edessäni metsämaita, soita, miss' ihmiskätten jälkeä ei huomaa, miss' seutu täynnänsä on unelmoita ja tyyntä kauneutta, luonnon luomaa.
Linnut, ajellen surisevia hyttyisparvia, livertelevät humisevassa kuusikossa ja käet kukkua helkyttävät lehtorinteillä. Jonkun kallion nyppylältä kajahtaa koivutorven eli paimen huilun soinnukas sävel ja karjan kellot säestävät sitä kilkatuksellaan. Ne ovat luonnon lapsien laulajaiset salon sydämessä.
Ainoat soinnulliset äänet, joita toisinaan saa kuulla, ovat paimenten huhuilemiset, joita salon kaiku kaunistelee.
Päivän Sana
Muut Etsivät