Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 1. heinäkuuta 2025
Vetäytyivät uusiin asemiin ... kootakseen siellä uudestaan suomalaisten sosialistien ja venäläisten apuvoimien joukot ... ja tuodakseen Suomeen säteilevää aatteen voittoa. Ja kostoa kelvottomille. Sakris on odottanut, eikö aurinko jo idästä nouse.
Jotkut antoivat lääkkeitä; ne eivät tehonneet ... vaan olivat huumausaineita, jotka kasasivat yhä uutta myrkkyä Sakriksen ruumiiseen. Taikka pitivät he tarpeellisena, että Sakris olisi lähtenyt kesällä kylpylaitoksiin itseään hoitamaan. Tosiaan ... onpas sekin neuvoja apu!
Se oli tapahtunut niin kuin jonkin sisällisen olemuksen neuvosta! Niin kuin jokin olisi hänelle aivan sanonut, että katsokoon hän nyt tuonne ikkunaan. Niin, eilen oli Kukkelman nähnyt Nelman. Hyvät henget olivat häntä neuvoneet. Jumalan kaitselmus ehkä..! Jumalan kaitselmus, kuulkaas ... mikä olikaan nimi? oikaisi johtajatar. Niin, tosiaankin ... se voi olla sitä, vastasi Sakris.
Kunnollisen ... ja siistin... Ja nuoren! Kesken kampaamistaan katselee Sakris tauluaan ... siniseen leninkiin puettua Juliaa. Ja punaiseen samettiin puettua Romeota... Julia kuultaa suloisena lamppupaperin varjosta... Sellainen nainen jos Sakriksella olisi..! Nuori ja hento ... vetreä... Vieno kuin ruusunkukka! Viaton ja koskematon. Muista on hän saanut tarpeekseen. On hänellä naisia ollut!
Jälleen mainitsi Kukkelman siinä Nelmaa rumalla nimityksellä. Kääntyi ... ja kiiruhti köntystämistään. Pureskeli hampaitaan niin että ohikulkijat sen kuulivat. Tuli huohottaen ja kähisten Mimmin portaille. Tarttui porrasaskelmiin ja konttasi ylös. Ovi ei ollut vielä lukossa, vaan se oli jäänyt Sakriksen mennessä auki. Sakris työntyi eteiseen. Häntä ei huomattu ... hän seisoi siinä ja katseli.
Mutta olihan Nelma sanonut, ettei hän Sakriksen luo enää koskaan tulisi. Ei koskaan! Sakris huokasi. Ja kyyneleitä tipahti hänen poskilleen. Hän istahti katukäytävän reunalle lyhdyn juurelle ... isolla kadulla. Tuntui kuin jokin hirmuinen paino olisi musertanut hänen selkäänsä; mutta se paino oli sisällä, rinnassa. Tyttö oli syyttänyt häntä siitä, että oli tullut kituvaksi koko iäkseen.
Sakris halusi kaulailla Nelmaa, mutta nöyrästi täytyi hänen tyytyä kulkemaan siivolla. Nelma kumartui tuohon ottamaan polun varrelta kuivia oksia ja risuja ... mutta koskepas häneen! Sakris naurahti: Katso, mutta älä koske, niin tekee kiltti lapsi. Kaino impi oli yhä sellainen ... taikauskoa täynnä.
Yhden heistä muistaa Sakris aina kuolleena: keltaisena, sinisenä, käpertyneenä ... kuin mitäkin lihaa ... haudattavaksi tehtyä lihaa. Mutta papit ja opettajat ... porvarit ... eivät sallisi neuvoa ihmisille, ettei saisi olla lapsia enempää kuin jaksaa hoitaa. Se on muka pahaa ... sosialismia.
Mikäpä olisi Kukkelmanin kuumina kesäöinä loikoa Nelman kanssa viileässä eteisessä, vaikkapa koivunlehdistä kyhätyllä laverilla? Ja istuskella illoin rannalla, jota suhiseva kaislikko reunusti. Ja soudella... Kun Sakris teki työtä, olisi Nelma koko päivän siinä äärellä. Ja heilinsä ruuasta maksaisi Sakris tietysti Mikolle taikka tädille. Näin Sakris aikoi. Mutta siitä nyt ei tullut mitään!
Mimmi Rumfelt heitti käsilaukkunsa pöydän kulmalle ... ja riisui nyt harsoaan, nuolaisten isolla kielellään huuliaan ja harson reunaa, joka tunkeutui hänen suuhunsa. Mustan hattunsa hän työnsi Sakrikselle, koska se ei mahtunut pöydälle: siinä oli jo harmonikka. Sakris, aina naisille kohtelias, otti tarjotun komeuden käsivarsiensa varaan ... ja tirkisteli, minne hän sen asettaisi.
Päivän Sana
Muut Etsivät