Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 1. heinäkuuta 2025
Gottfrid Strandberg kertoi: Tulin tänne toissa iltana... Minulta loppuivat rahat ... olin ne ryypännyt. Enhän minä sen tähden tullut, että olisin Kukkelmanilta karhunnut ... mutta muuten vain lystin vuoksi: pisti päähäni tänne koipelehtia ... hankkia vielä lisää pirtua. Ja tarjota teillekin. Silloin ... täällä tahtoivat työhön. Mitäs muuta... Sakris hiukan huokasi.
Mikko tilasi auton, meni Helsinkiin. Sakris aherteli monta tuntia... Katseli entistä useammin kelloaan. Lopulta hän tuli huvilaan ja sanoi: Kuulkaas nyt, täti! Minun täytyy tänään lopettaa ennen kuin oikein passaisikaan! Sakris ei joutanut odottamaan edes päivällistä; ei, ainoastaan pariin voileipään hän tyytyi... Olisi tyytynyt lähtemään vaikkapa ilman ruokaakin.
Ja sitten tuli Mikolle kiire kaupunkiin. Hän lähti. Sakris oli tyytyväinen, koska oli saanut hiukan vakinaisempaa työtä. Ja mielessään hän ajatteli, että tyttöjen koti, tuo Pelastusarmeijan ylläpitämä, oli lähellä tätä huvilapaikkaa. Samaa päivää jatkuu. Sakris on saanut kahvinsa ja vellinsä.
Tosiaan, kun minä nyt sinua katselen, niin sinun silmissäsi on jotain sellaista ... viehätystä... Ne lumoavat minkä tytön tahansa! Niin, vastaa Sakris Kukkelman, minulla onkin aina oikein vaikea olla, kun kaikki flikat, jotka minut näkevät, rakastuvat minuun. Rouva naurahtaa.
Ihmeellisempi se oli kuin hän oli pitkiin aikoihin nähnyt. Minkälainen uni! Aurinko oli kaiken päivää paistanut hänen kamariinsa ... ulkorakennusten yli se pääsi sinne. Edellisenä iltana oli Sakris lukenut "Suomen Työmiehestä", jonka hän lainasi peltiseppä Savolaiselta, erään alakerran. Suorastaan mahdotonta oli enää tutkia Nietseskeäkään... Kamarikin muuttui jo päivin ihan kuumaksi...
Hänen mielestään oli Nelma niin kaino, että puhui ikään kuin Mimmin suun kautta. Sitten puikki Kukkelman tirkistelemään pihalle portin raosta... Ja siellä oli Mimmi erään toisen naisen seurassa. Se toinen kääntyi selin... Sakris huudahti hiljaa: Neiti ... neiti Byskata! Mimmi kääntyi ja kuunteli. Sakris huudahti jälleen: Neiti Byskata, tulkaa tänne portin tykö!
Naiset menivät muka valitsemaan kahvinkeittopaikkaa. Sakris odotteli. Eivät tulleet takaisin. Hän alkoi koria ja harmonikkaa kantaen tallustella sisemmälle saareen. Mutta ei tavannut naisiaan. Sakris tallusteli ... etsi kaikkialta. Ja viimein näki hän Mimmin ja Nelman kävelemässä kolmen herran seurassa. Kaikki he ... nauroivat. Yksi pyrki taputtelemaan Nelmaa. Kukkelman töllisteli.
Ja sitten ... kevääntyy. Myöskin Sakris alkaa ikään kuin kummastellen huomata, että päivät pitenevät... Valo ei enää ole samea ja raukea ... vaan taivas hohtaa heikosti sinertävänä ... aivan kuin jokin vanha taivas, viime vuodesta tuttu...
Ja kuitenkin tuntui kyttyräseljän sydämessä sääliä. Silti ei kiukku siitä sammunut. Epäilys kiusasi. Olihan Nelma kertonut, että hänen äitinsäkin oli ollut sellainen... Ehkä siis Nelma itsekin... Ja tietysti hän oli sellainen! Sääli taisteli rammassa ilkeyttä vastaan. Jälleen lähti Sakris Nelman luokse, käsillään tasapainoa pidellen; hänen jalkansa olivat kovin arat. Hän lähestyi tukka kasvoilla.
Ja minkäs hän teki seuraavana päivänä, maanantaina? Parta kelpasi eilisaamuiselta ajamiselta, mutta tukkansa Sakris kampasi huolellisesti ja pukeutui jälleen pyhäisiinsä. Lähti kylälle. Sieltä palasi hän tuoden mukanaan rumaa, likaista ja nuuskaista akkaa.
Päivän Sana
Muut Etsivät