Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 1. heinäkuuta 2025
Nelma ei virkkanut ensin mitään... Alkoi hiljaa availla eväskoria, joka oli oven luona nurkassa harmonikan vieressä ... ja säälitteli, ettei Sakris ollut yhtään syönyt ... katseli rampaa pelokkain, mutta kuitenkin vilpittömin silmin. Mimmi jutteli yhäti ... noista hauskoista kavaljeereista.
Ei, tuskin kuulikaan hän muorin toraa ... hymyili vain itsekseen. Muori sanoi: Lieneekö niitä taas ollut kylällä niitä ... likkoja? Sakris vastasi, että tietysti... Nuorella miehellä on muitakin asioita kuin istua vanhojen vaimojen parissa. Sitten hän meni ihan muorin eteen ja lauleskeli hänelle, työntäen sormensa melkein hänen nenänsä alle: Tuli ihmeitä, tuli piruja, tuli pojalle kullan-liruja...
Varis nuokkui tuolla tuon petäjän heikossa oksassa, raakkui. Sekin äänteli toisella tavalla kuin ennen talvella: pehmeämmin... Sakris nuokkui keinutuolissaan ja lauloi omasta puolestaan: Ai, ai, Kerenski, turha on sun toivosi: Suomi on nyt vapaana ryssän vallasta... Ryssänkö vallasta?
Kuitenkin kantoi Sakris mielellään Nelman keräämät risut kotiin ... pian he näet palasivat kylään... Kantoi pientä sylystä kovasti läähättäen ja pihisten... Nelman ei hän toki antanut sälyttää taakkaa selkäänsä. Niin he kulkivat. Kotona täytyi ramman heti vetäytyä menehtyneenä kellottamaan makuupaikalleen, kalpeana ja suurin silmin.
Kolme, neljä liukasta tukkia nousee maalle. Yhtäkkiä irtautuu pakran väkä puusta. Sakris ja akkajono lentävät seljälleen. Hän kellii maassa. Siinä naureskellaan, seisotaan. Ja sitten akat tekevät rammalle oikein kiusaa: jättävät vetämisen kokonaan hänen varaansa ... ovat itse vetävinään, mutta eivät vedä. Sakris ähisee ja ähkii... Eipä solukaan limainen petäjä maalle.
Harmonikka sylissä kiipeää Sakris sitten sänkyynsä eli makuulavalleen, tarttuen kynsillään kiinni lavan seinänpuoliseen reunaan ja nostaen ylös ensin toisen jalkateränsä ja sitten toisen. Arat ovat sääret ... kovin jäykät.
Enemmän tietävä alistuu neuvottomuuteensa ... mutta Sakris, kuten monet muutkin rahvaanlapset, ei vaikeuksien laajuutta aavista; hän uskoo unelmiensa toteuttamiseen ... niin kuin toisetkin yksinkertaiset uskovat, yksinkertaiset, joissa nykyään palaa vielä vihakin: he kärsivät, ilkkuvat, rakastavat kiivaasti ... ja uhrautuvatkin joskus, ja haaveissaan aina.
Ehkäpä tällä Skotri Ramperilla olisi Kukkelmanille antaa, nauroi Savolainen ja osoitti sohvassa istuvaa taasen. Sakris tuli peremmälle. Savolainen esitteli hänet Gottfrid Strandbergille, iskien silmää vuoroin mieheen ja toiseen, sanoi: Tässä on Kukkelmanni, meidän kylän miehiä. Strandberg töllisteli... Ja kun rahoista oli puhe, alkoi kehua itseään.
Mutta Kukkelmanin silmäniskusta aavisteli hän sitten jotain. Hän pyörähti ympäri ja juoksi sisälle. Jätti Sakriksen... Sakris rupesi puhelemaan emännän kanssa ilmoista. Lapset tirskuivat yhäti ... eräät peitellen kädellään suutansa. Sakrikselle tuli lähtö töllikylästä, turhin toimin. Huokaillen hän palasi Suomenvaaran huvilaan.
Mutta töitä ei ole vieläkään juuri ... ei hänenlaiselleen varsinkaan. Niitä pitää pyytää ja anella. Silti kevät saattaa hänet unohtamaan puutetta. Tällä hetkellä etsii hän vimmatusti sitä, minkä omituinen uni ja ennustajarouva ovat hänelle luvanneet. On iltapuoli. Sakris kulkee metsässä, jokseenkin etäällä Krokelbystä.
Päivän Sana
Muut Etsivät