Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 1. kesäkuuta 2025
Komeaa ryhtiään näyttelee Kukkelman vallinsa harjalla... Silloin tällöin hän luo ikkunaan välkkyviä ja hymyileviä silmäyksiä. Nyt taas ikkuna aukeaa: tyttö on siinä! Nyt se on siinä taas. Mutta ei katsahda Sakrikseen. Sakris huokaa... Alkaa hyräillä ääneensä, tahallaan.
Ja ... parempi onkin, että työn jätätte. Bra, bra! sanoi Sakris. Hän siis veisi Nelmansa Krokelbyhyn ja odottaisi siellä, kunnes Mikko tulisi kotiin. Mutta rahansa hän tahtoi nyt saada. Se kyllä kävi muorin mielestä päinsä. Pitää arvioida työ ... ja muori oli sen jo kutakuinkin arvioinutkin. Noin puolet oli Sakris kaatanut, veistänyt ja salvanut tarvittavia hirsiä.
Tai pakra irtautuu uudestaan, ja Kukkelman kaatuu taaksepäin, heiluva pakra käsissään. Siinä hän kellottelee kivien välissä rannalla ... sattuikin sellaiseen kuoppaan. Naiset nauravat. Joku huutaa: Niin liikuttaa jalkojaan kuin turilas! Toinen: Nouse pois, kilpikonna! Sakris harmistuu. Hänen naamansa on kelmeä ja vihreä. Häntä väsyttää. Jalatkin ovat jälleen sellaiset ... ja hartioissa on särkyä.
Niin, kaikkivaltiaaseen ja vanhurskaaseen Jumalaan ei Kukkelman uskonut enempää kuin suurin osa niistä muistakaan kansanmiehistä ja naisista, joita heidän sosialistiset lehtensä ja julkaisunsa ovat ennättäneet päästää entisistä erehdyksistä ja kasvattaa uuteen elämänkatsomukseen. Kuinka olisi Sakris voinut uskoa kirkkoon ... ja Jumalaan?
Missä sitten Nelma nyt oli? Hän oli sulhasensa kanssa toisella paikkakunnalla. Siellä heidät pian vihittäisiin. Se monttööri oli saanut toimen siellä. Sakris ei vieläkään tahtonut uskoa kuulemaansa. Mutta kotonaan repäisi hän Romeon ja Julian kuvan irti seinältään ... tallasi sitä jaloillaan ja poltti sen. Sinä iltana tultiin hänelle tarjoamaan vähän räätälöimistä.
Mahtavien täytyy oppia tyytymään pienempiin voittoihin... Täytyy! Millä tavalla täytyy? Siitä tuntuu Sakris olevan epätietoinen. Hän huokaisee ... ja katselee ajatuksissaan kattoon. Keinutuolinsa on hän kuljettanut uunin eteen ... ja istuu nyt siinä jalat allaan, käännettyinä jollakin tavoin suppuun kuin räpylät. Hanabölen töllissä oli toki halkoja.
Hän lauloi: Och Herre min Gud hennes, fralla-lalla-la, och Herre min Gud hennes ögon, de sågo på mig, arma fan! Mimmi nauroi niin että heittelehti kuin venheen kaataakseen. Se oli pitkä laulu. Bravo! huusi Mimmi, kun Sakris viimein lopetti. Sakris sanoi: Ei minun ääni ole nyt enää mitään. Mutta ennen..! Siellä ... Hanabölessä se oli ... aivan niin kuin naisen ääni. Se helkkysi niin kirkkaana.
Mutta ihmiset ovat erehdyksessä! Itse sairas parhaiten itsensä tuntee... Kiitos sille pitkätukkaiselle miehelle, sille vegetaarille ... teosofille! Häneltä Sakris sai valonvilkahduksen pimeyteensä. Siitä on jo monta vuotta, kun hän näki täällä tuon tiedemiehen. Mutta ei ollut ensin uskonut hänen aatteisiinsa niin varmasti, että olisi alkanut noudattaa ainakaan kaikkia hänen neuvojaan.
Ja oikeastaan: enkö minä sitten olekin? Paljon, paljon enempi minä olen hänen puolestaan. Olenhan pian niin kuin yksi ja sama hänen kanssaan. Mutta ... minkälaisella tavalla nyt tehtäisiin? Siitä nyt neuvotellaan. Sakris esittää: Kuinkas, jos sanon, että olen saanut kirjeen hänen äidiltään? Missä hänen äitinsä on? Niin, olen saanut kirjeen, että pitäisin silmäni hänen päällänsä.
Yksi tytöistä, punapäinen ja huima, riuhtoi Sakris Kukkelmania kaikin voimin takinkauluksesta edestakaisin. Sakriksen mustista kasvoista, auki jääneestä suusta, jäykästi ammottavista, lasittuneista silmistä tyttöset eivät paljon välittäneet. Joku heistä rupesi heiluttamaan Sakrista pitkästä tukastakin. Pellavainen tukka oli nyt kuin sotkettu kuontalo.
Päivän Sana
Muut Etsivät