United States or Isle of Man ? Vote for the TOP Country of the Week !
Povari ei istu, vaan loikoo lattialla... Sänky hänellä kyllä on, hyvä onkin, mutta nyt on kuuma ... tänne kalliolle paistaa aurinko ... ja hän on suunnattoman lihava. Niin lihava, että Sakris katselee häntä ällistyneenä ja ihastuneena ... sellaisia rintapieliä ei Sakris ole nähnyt missään. Jotakin yliluonnollista niissäkin on. Tällaiselle lihavuudelle on helpotus loikoa viileällä lattialla.
Ja Kukkelmanin työ jälleen loppui: heinävaja tuli valmiiksi. Nytpä hän nurisi entistä enemmän. Kerran osti Nelma itselleen vaihteeksi oikein lihaa. Sakris saarnaamaan, että liha on epäterveellistä ... myrkkyä ihmisruumiille! Ainoastaan alussa hän oli suvainnut Nelman syödä sellaista ... viattomia elukoita. Mutta viimein oli muka tullut aika totuttaa Nelma siltä tavalta pois.
Koetellaan ... tutkitaan asia. Tällainen selvittää koko sinun tulevaisuutesi... Ja sinä tahtoisit yhtä kauniin naisen kuin unessa näit? Tietysti Sakris sen ottaisi ... se näytti siistiltä ja hauskalta naiselta. Rouva kaivaa esille nuuskarasiansa ... työntää tekonenäänsä nuuskaa... Ja pärskii. Ja sitten ojentaa hän kätensä ... ja saa Sakrikselta paperipussin, jossa ne kananmunat ovat.
Johtajatar on herrasneiti, vanha ja kookas. Hänen päänsä on harmaassa. Nenällä kiiluvat silmälasit, joiden läpi ankarat ja kunnialliset, mutta herkkäuskoiset silmät tähystelevät. Johtajatar näkee pitkätukkaisen tontun jalkainsa juuressa ... ja hämmästyy. Sakris on hyvin siististi puettu. Mutta punajuovaista liinaa ei hänellä nyt ole kaulassa, vaan sininen.
Jos ei räätälimestarilla olisi ollut työväen lehtiä, niin tuskin olisi Sakris koskaan oppinut oikein lukemaan ... niin hän luulee. Tuolla on Sara Hustan Nietseske-kirja, pienellä hyllyllä makuulavan päässä ... kalenterien, unikirjan ja hänen muiden kirjojensa joukossa. Sakris: hän rakastaa kirjoja ... kuten työväki yleensä ... ja halveksii talonpoikia, jotka eivät seuraa tällaisia vakavia asioita.
Savolainen takasi Kukkelmanin rehellisyyden ... ja Sakris kertoi, että hänellä olikin kesken jätetty työ täällä toisessa kylässä. Juteltiin vielä jotain. Strandberg kerskui, Savolainen naureskeli ja kerskui ... ja Sakris kuunteli heidän oivallisia olojaan. Sitten lähti Sakris pois, luvaten tulla maksamaan ammattikaverille viikon päästä.
Mutta eihän Nelma sitä aikonut aina olla? Meni hetki. Viimein Sakris melkein itkeskeli. Sitten hän kapusi lavalleen. Makasi siinä roikkuvin hiuksin... Hänen päässään kiehui vimma, joka sai hänet kirskuttamaan hampaitaan ... ja sydämessään toivo ja rakkaus. Nelma nukkui. Mutta seuraavana päivänä oli Nelman arvo kuitenkin noussut ramman silmissä. Hän ajatteli, että Nelma oli tosiaan niin kaino.
Sakris taputteli siis naurahdellen Nelmaa, joka alkoi torua, sanoen Sakrista kukoksi ... ja työnsi häntä pois luotaan. Kurja kääpiö nukkuikin viimein, luvaten kyllä herätä ajoissa noutaakseen maitoa: hän heräsi aina sillä minuutilla kuin oli päättänyt! Seuraavana päivänä, sillä myöhään Sakris nukkui, tarkasteli Mimmi Rumfelt häntä, tuota kiemuraista kasaa permannolla.
Tyttö tuli hyvin myöhään illalla Krokelbyhyn takaisin. Mutta Sakrispa ei laskenutkaan häntä sisään. Ei pitkään aikaan: antoi jyskyttää ovea ... oli itse vaiti kamarissa. Viimein kuului Nelma tiedustelevan eteisessä, oliko Kukkelman kotona. Silloin vasta avasi Sakris oven. Rampa kyyrötti keinutuolissaan salaperäisen näköisenä. Ei virkkanut mitään. Epäluulo ja huoli kaiveli hänen sydäntään.
Ja minä pidän ... niin kuin omat silmäni! Missä hän on syntynyt? Bravo, huudahti Mimmi. Mutta Nelma-raukalla ei ole äitiä eikä isää. Phyi, ne olivat punikkeja, ne tapettiin! Nelma ei toki ole punikki, ja sen saatte uskoa. Sakris vastaa: Mitä te puhuitte? Punikki? Minun suojani alla saa hän olla punikki ... niin paljon kuin tahtoo. Hän on Nelma... Ja hän on kuitenkin ihminen.