Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 23. kesäkuuta 2025
Juhani heitti ohjakset lukkarin käteen ja läksi hänkin juoksemaan varsain perään, ja niin he lensivät kaikki eteenpäin kuin jos valkea olisi ollut irti, ja sill'aikaa istui lukkari tyytyväisenä keskellä eväskoria katsellen kilpajuoksua. Mutta ei hänen ilonsa kestänyt kauvan.
No, vihdoinkin oli kaikki järjestyksessä. Vankkurien peräpuolella oli iso, neljällä lukolla varustettu arkku se sisälsi Kallen ja Fritsin matkakapineet ja seitsemän täyttä eväskoria oli asetettu sen ympärille. Koko matkaseurue oli nyt koolla. Myöskin lukkari oli saapuvilla; hän näet seurasi mukana jonkun matkaa käydäkseen samalla veljensä luona.
Ja nyt he lensivät kuin hullut pitkin metsää, huusivat ja kiljuivat Lottaa ja Liisaa, mutta eivätpä Lotta ja Liisa sanaakaan vastanneet. Tämäpä oli oikein elämää, kuin jos paholainen olisi ollut liikkeessä. Kun he kaikki olivat kadonneet metsään, kiipesivät ylioppilaat ales piilopaikoistaan puusta ja heti sen jälkeen istuivat he vankkurissa ja rupesivat tarkastamaan eväskoria.
Sitten hinasi toinen korit ylös puuhun, ja nyt alkoi perinpohjaisempi eväiden tarkastelu. Isonpuoleisen makkaran, astiallisen voita ja pitkulaisen sämpylän he korjasivat talteensa. Kaikki seitsemän eväskoria he sitten ripustivat puun eri oksille, niin että se näytti kelpo joulupuulta, ja kun tämä oli tehty, lähtivät he tiehensä, ja kauan kuului heidän laulunsa etäältä.
"Minä nyt iltapäivällä aioin mennä laivuri Olsenin ja hänen poikansa kanssa kalastelemaan, ja olisin ottanut Julian mukaani sekä kantamaan eväskoria ja katsomaan vähän Fannia että senkin tähden, kun luulin sen vähän huvittavan sitä kiittämätöntä." "No, ja mitä hän niskoittelee?"
Nelma ei virkkanut ensin mitään... Alkoi hiljaa availla eväskoria, joka oli oven luona nurkassa harmonikan vieressä ... ja säälitteli, ettei Sakris ollut yhtään syönyt ... katseli rampaa pelokkain, mutta kuitenkin vilpittömin silmin. Mimmi jutteli yhäti ... noista hauskoista kavaljeereista.
Siinä laski tuo ruskeavesinen Vantaa koskena alas, pitäen aikamoista pauhinaa ja metakkaa mennessään. "Katsopas tuota hurmaavaa vettä, kuin tahtoo viedä silmät mukaansa", tuumi mummo. "Kyllä sen partaalla on hauska asua, vaan en tahtoisi alituisesti kosken ääntä kuunnella, sillä se on niin levotonta minusta", arveli Elsa. Mummo oli siihen asti omasta tahdostaan kantanut eväskoria.
En minä todellakaan voi tätä ymmärtää!" "Mitä hittoa," huudahti Kalle Witt, "missä eväskorit ovat?" "Poika, oletko sinä tullut sokeaksi!" sanoi Swart. "Mihinkäs ne olisivat joutuneet?" Niin sanottuaan meni hän vankkurien luo, mutta eipä hänkään mitään eväskoria nähnyt. "Ei, ne ovat todellakin poissa!" "Niin, sinä olet oikeassa", sanoi Witt, "ne ovat todellakin poissa".
Päivän Sana
Muut Etsivät