Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 30. huhtikuuta 2025
Hälinä oli suuri, ja ensimäisen hämmästyksen kestäessä kyseltiin tuskalla mitähän tiellä lienee tapahtunut ja lieneekö emäntä vikautunut, sillä että emäntä oli tällä hevosella ajanut nähtiin siitäkin, että hänen huivinsa löydettiin vankkurissa olevain tavarain joukosta.
Ukko Witt ja ukko Swart roikkuivat sinne tänne, Kalle makasi pitkinpuolin vankkurissa ja Frits poikki puolin. Ampiaiset ja turilaat surisivat heidän ympärillään, ja hävyttömät kärpäset istahtivat heidän nenilleen, mutta makaajat ne vaan hikoilivat kuin jos heillä ei olisi ollut tuntoa laisinkaan. Viileässä metsässä on kaikki niin hiljaista kuin keskellä yötä.
Pimeä esti näkemästä sitä tuskaa, joka kuvautui hänen kasvoihinsa, kun hän nyt näki, että aika oli tullut, jolloin hänen täytyi vastata emännän kohtalosta. Rengit kertoivat nyt pilttouneesta hevosesta ja kuinka he turhaan olivat emäntää etsineet. Lauri istui ääneti vankkurissa, heidän kertoessaan.
Sitte peitti hän tarkasti murha-aseen vankkurissa olevain puiden väliin ja valjasti hevosen, ikäänkuin pitääkseen kaikki varalla pakoa varten. Mieluimmin olisi hän yksin ja jalkasin tahtonut paeta metsästä, joka oli hänen verisen työnsä ainoa näkijä, mutta ensin täytyi hänen kuitenkin piilottaa emännän ruumis. Vielä kerran katseli Lauri ympärilleen ja kuunteli tarkasti.
Ja nyt he lensivät kuin hullut pitkin metsää, huusivat ja kiljuivat Lottaa ja Liisaa, mutta eivätpä Lotta ja Liisa sanaakaan vastanneet. Tämäpä oli oikein elämää, kuin jos paholainen olisi ollut liikkeessä. Kun he kaikki olivat kadonneet metsään, kiipesivät ylioppilaat ales piilopaikoistaan puusta ja heti sen jälkeen istuivat he vankkurissa ja rupesivat tarkastamaan eväskoria.
Hän näki kuinka tavarat vankkurissa jyskien kolahtelivat toisiinsa mullin mallin, ja kuinka hevonen, pelästyneenä yhtä paljon äsken kärsitystä rääkkäyksestä kuin syntyneestä jyskeestä, pilttosasti karkasi metsään päin. Kun Lauri sen oli nähnyt, palasi hän kiireesti työhönsä ja viipyi siellä kauan auringon laskettua ja hämärän tultua.
Yksiäänisesti lauletaan joka vankkurissa sieviä isänmaallisia tai rakkauslauluja, lauletaan koko matkan, jota tuossa verkkasessa kulussa menee tuntikausia. Niissäkin vankkureissa, joita ei yksi perhekunta tai seuruekunta ole jaksanut itselleen palkata, vaan joihin on kokoontunut toisilleen outoa väkeä kaupungin eri kulmilta, lauletaan yhtä hartaasti ja ollaan yhtä iloisia.
Etummaisissa istui ahtaasti litistettyinä, kuusi henkeä jokaisessa, käymään kykenemättömiä vankia, takimmaisessa kolmessa vankkurissa ajoivat, kolme kussakin, valtiolliset. Viimeisessä istuivat Novodvorof, Grabets ja Kondratjef, toisessa Rantseva, Nabatof ja se heikko luunsärkyä sairastava nainen, jolle Maria Pavlovna oli luovuttanut sijansa.
Kun he tulivat sille paikalle, missä vankkurit seisoivat, hiljeni laulu, ja molemmat ylioppilaat nauroivat ja viittasivat sormellaan vankkurissa makaajiin päin ja kuiskasivat toisilleen. "Mutta käykö se laatuun?" sanoi toinen. "Käykö laatuun? Tules, niin hiivimme sinne!"
Päivän Sana
Muut Etsivät