Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 13. kesäkuuta 2025
Juuri niin, Mihailovna, juuri niin, huusi Nabatof. Kauheaa vääryyttä kärsii kansa. Täytyy laittaa niin, ettei sille tehtäisi vääryyttä. Siinä juuri on koko meidän tehtävämme. Merkillisiä käsityksiä vallankumouksen tarkoituksista, sanoi Novodvorof ja alkoi äänettömänä ja vihaisena polttaa paperossia. Sen kanssa on ihan mahdotonta puhua, kuiskasi Kryiltsof ja vaikeni.
Simonson oli noita etupäässä, miespuolisien keskuudessa tavattavia luonteita, joiden teot ovat suoria seurauksia ajatuksen toiminnasta ja ovat sen määräämiä. Mutta Novodvorof taas kuului niihin etupäässä naispuolisien joukossa tavattaviin luonteihin, joiden ajatustoimintaa johtaa osaksi tunteen asettamat tarkoitusperät osaksi tarve järjen kannalta, puolustaa tunteen vaikuttamia tekoja.
Sinä sanot eläimiksi, mutta Nehljudof kertoi tässä juuri ikään seuraavan tapauksen, sanoi Kryiltsof hermostuneesti ja kertoi nyt. kuinka Makar oli henkensä kaupalla tahtonut pelastaa maamiehensä. Se ei ole mitään eläimellisyyttä, vaan urostyö. Sentimenttalisuutta! sanoi Novodvorof ivallisesti. Meidän on vaikea ymmärtää noiden ihmisten sisällisiä aiheita ja heidän tekojensa vaikuttimia.
Niin, hän on niitä runoilijoita, fantasteja, semmoiset ihmiset eivät kestä yksinäisyyttä, sanoi Novodvorof, minä kun jouduin yksinäiskoppiin, en päästänyt mielikuvitusta ollenkaan valloilleen, vaan mitä järkiperäisimmällä tavalla järjestin aikani. Senpätähden aina kestinkin mainiosti. Mitä siinä on kestämistä?
Nyt tämän matkan aikana hän löysi tyydytystä siinä, että Novodvorof oli häneen kiintynyt ja että hän itse puolestaan oli rakastunut Novodvorofiin. Vera Jefremovna, jolla oli suuri taipumus rakastumiseen, mutta ei mitään viehätysvoimaa, vaikka kyllä alituista vastarakkauden toivoa, oli rakastunut milloin Nabatofiin milloin Novodvorofiin.
Nehljudof tahtoi mennä harien luokseen, mutta oven oikealla puolella, hakien jotain säkistä ja puhellen sievän, hymyilevän neiti Grabetsin kanssa, istui kihara- ja punertavatukkainen mies, silmälasit päässä, guttaperkkanutussa. Se oli kuuluisa vallankumouksellinen Novodvorof, ja Nehljudof kiiruhti häntä tervehtimään.
Etummaisissa istui ahtaasti litistettyinä, kuusi henkeä jokaisessa, käymään kykenemättömiä vankia, takimmaisessa kolmessa vankkurissa ajoivat, kolme kussakin, valtiolliset. Viimeisessä istuivat Novodvorof, Grabets ja Kondratjef, toisessa Rantseva, Nabatof ja se heikko luunsärkyä sairastava nainen, jolle Maria Pavlovna oli luovuttanut sijansa.
Nehljudofia hän ylenkatsoi siitä syystä, että tämä muka oli teeskennellyissä suhteissa Maslovaan, ja vielä erittäinkin siksi, että tämä uskalsi ajatella yhteiskunnallisista epäkohdista ja niiden korjaamisen keinoista hiukan toisella lailla, kuin hän, Novodvorof, ja vieläpä jollakin omalla, ruhtinaallisella, s. o. typerällä tavalla.
Paitsi sitä kuten on tavallista nuorten miesten ja naisten välillä, erittäinkin kun heidän on pakosta oleminen yhdessä, niinkuin olivat yhdessä kaikki nämä ihmiset, syntyi heidän välillänsä myötäisiä ja vastaisia, monella tavalla kutoutuneita suhteita toinen toisiinsa. He olivat melkein kaikki rakastuneita. Novodvorof oli rakastunut nättiin, hymyilevään neiti Grabetsiin.
Mikä niin kehityksen prosessi? rupesi Kryiltsof punehtuen sanomaan. Me sanomme olevamme mielivaltaa ja despotismia vastaan, mutta eikö tuo ole juuri kaikkein hirmuisinta despotismia? Siinä ei ole mitään despotismia, vastasi Novodvorof rauhallisesti. Minä sanon ainoastaan tuntevani sen tien, jota kansan täytyy käydä, ja voin sen tien osoittaa.
Päivän Sana
Muut Etsivät