Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 4. toukokuuta 2025
Nabatof, joka aina liikkui kaikkialla, joka oli kaikkien kanssa tekemisissä ja otti kaikesta selkoa, oli tuonut kummastuttavan sanoman. Hän oli löytänyt seinän rakoon pistetyn paperilapun, jonka oli kirjoittanut Petlin niminen, pakkotyöhön tuomittu vallankumouksellinen.
Päästyään kyläkoulusta suurien taipumustensa vuoksi kymnaasiin, Nabatof elätti itseään kaiken aikaa yksityistunneilla, mutta sai kuitenkin koulusta päästyään kultamitalin. Yliopistoon hän ei kuitenkaan mennyt, sillä jo VII:nellä luokalla ollessaan hän oli päättänyt mennä kansan joukkoon, josta oli tullutkin, levittääkseen sivistystä unhotettujen veljiensä keskuudessa.
Nabatof ja Rantseva olivat yhdistetyt hyvin monimutkaisilla rakkaussuhteilla toisiinsa. Niinkuin Maria Pavlovna oli täydellisesti siveellinen neito, niin oli Rantseva täydellisesti siveellinen nainut nainen.
Vangin hyväntahtoiset, leppeät kasvot menivät yhtäkkiä surullisiksi ja hänen silmäinsä päälle vetäytyi jonkinlainen samea, hieno kalvo. Emme ole kuulleet. Tuskinpa, sanoi hän, ja yhä sama surun kalvo silmissään lisäsi: no, sinullapa nyt on hyvät päivät tässä rouvasväen parissa, ja läksi kiireimmiten. Tietää kaikki, ja vaihto on epäilemättä tapahtunut, sanoi Nabatof. Mitäs te aijotte tehdä?
Sen tähden että... oli hän vielä alkamassa, mutta ihan punaisena rupesi jälleen yskimään ja veri syöksähti hänen suustaan. Nabatof juoksi hakemaan lunta. Maria Pavlovna sai esiin valerianatippoja ja koetti tarjota hänelle, mutta hän, silmät ummessa, torjui häntä luotaan valkoisella laihtuneella kädellään ja hengitti raskaasti ja tiheään.
Tämä Nabatof, siveellinen ja lujaluontoinen ihminen, hänen miehensä ystävä, koetti kohdella Rantsevaa niinkuin sisartaan, mutta heidän suhteeseensa pujahti jotakin muutakin, joka pelotti heitä molempia samassa kuin se kaunisti heidän nykyistä vaikeaa elämäänsä. Niin että tässä piirissä olivat rakastumisesta aivan vapaat ainoastaan Maria Pavlovna ja Kondratjef.
Sitten toimitettiin itse Hertzen pois ja hänen hengenheimolaisensa. Nyt Nevjerofit... Ei ne kaikkia saa häviämään, sanoi Nabatof reippaalla äänellään. Aina niitä jää siksi että pääsevät leviämään. Eikä jääkkään, jos me rupeemme säälimään noita. sanoi Kryiltsof korottaen ääntänsä ja antamatta itseään keskeyttää. Anna minulle paperossi.
Talonpoika kuin oli, hän oli työteliäs, kekseliäs, varovainen, sukkela töissä ja luonnollisella tavalla kieltäytyväinen ja ilman vaivaa kohtelias, huomaavainen sekä muiden tunteita että myöskin mielipiteitä kohtaan. Hänen vanha äitinsä, lukuataitamaton talonpoikainen leski, täynnänsä taikauskoa, oli vielä elossa, ja Nabatof auttoi häntä ja vapaana ollessaan kävi häntä tapaamassa.
Nämä molemmat valtiolliset vangit olivat kansan lapsia: edellinen oli Nabatof niminen talonpoika, jälkimäinen oli tehtaan työmies Markel Kondratjef. Markel oli joutunut vallankumoukselliseen liikkeeseen iältään jo 35 vuoden vanhana; mutta Nabatof jo 18 vuotiaana.
Etummaisissa istui ahtaasti litistettyinä, kuusi henkeä jokaisessa, käymään kykenemättömiä vankia, takimmaisessa kolmessa vankkurissa ajoivat, kolme kussakin, valtiolliset. Viimeisessä istuivat Novodvorof, Grabets ja Kondratjef, toisessa Rantseva, Nabatof ja se heikko luunsärkyä sairastava nainen, jolle Maria Pavlovna oli luovuttanut sijansa.
Päivän Sana
Muut Etsivät