Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 2. heinäkuuta 2025
Kunnollisen ... ja siistin... Ja nuoren! Kesken kampaamistaan katselee Sakris tauluaan ... siniseen leninkiin puettua Juliaa. Ja punaiseen samettiin puettua Romeota... Julia kuultaa suloisena lamppupaperin varjosta... Sellainen nainen jos Sakriksella olisi..! Nuori ja hento ... vetreä... Vieno kuin ruusunkukka! Viaton ja koskematon. Muista on hän saanut tarpeekseen. On hänellä naisia ollut!
Kesä=aamu oli varhain, Tavan jälkeen saapuivat Oppilaat ja tauluns' ääreen Penssel' kädess' istuivat. Don Murillo läss' ei ollut, Haasteltiin ja ilveiltiin Kompia ja kokkalauseit' Ympärille viskeltiin. »Pyhä neitsyt!» huutaa yksi, Tauluaan käy lähemmäks, »Ken on tämän tehnyt? ken täält' Eilen viimeisenä läks?» »Hupsu, yhdessähän mentiin!
Nyt minä alan häntä ymmärtää! Ja meille alkoi selvitä tuo kummallinen mies ja hänen osanottonsa maalaukseen. Ja nyt minä käsitin tuon katseen, jolla hän seurasi ystäväni työtä ja vertaili hänen tauluaan luontoon. Minussa heräsi halu tutustua häneen lähemmin ja saada lisäselkoa hänen elämästään.
Tahtoi vaan, että jos nyt joku kieltäytyy hänen käskyään tottelemasta, niin laitettaisiin sen talon kustannuksella hänelle mies sijaan. Tämän sanoi Dampbell jyrisevän virallisella tavalla ja rupesi pystyttämään tauluaan. Mutta Tapani punalti tuimasti päätään sanoen: "Kyllä miehet hakkaavat kun viedään sille paikalle mistä on hakattava.
Tottahan sen minä käsitän, mutta luuletko, että ne pöllöt siellä kotona? Vai mitä arvelee itse maalari? Maalari ei virkkanut mitään, hän vain tarkasteli loitommalta tauluaan, vihelteli ja oli tyytyväisen näköinen. Jo muutamia päiviä ennen kevätnäyttelyn avaamista kertoivat pääkaupungin sanomalehdet, että uusi taulu on saapunut ja että itse taiteilijakin näinä päivinä on odotettavissa kotimaahan.
Siinä tapauksessa saat itse vastata seurauksista! Niin teenkin! Niin no minun täytyy nyt mennä. Ja kamarineuvos meni samaa tietä. Hän oli kuin puulla päähän lyöty. Se oli »Pesuranta» ja murina noista paljaista jaloista, joka nyt tuli takaisin ja jonka hän ulkomailla oli kokonaan unohtanut. Mutta onko siinä sitten mitään loukkaavaa? Hän kääntyi tarkastamaan tauluaan.
Jo taulua pystyttämään ruvetessa Dampbell vihaisesti viittasi kädellään ja ärähti: "Tuosta metsä auki ja muutamat tekevät staakoja." "Mitä tankoja?" kuului ääni joukosta. "Keppejä", virkkoi Tapani, mutta samassa huomasi Dampbellin tulisesta silmäyksestä tehneensä väärin sanoessaan kepiksi. Dampbell ei kuitenkaan mitään virkkanut, laittoi vaan tauluaan kuntoon.
Sen sanottuaan hän alkoi asetella tauluaan korkeimman kiven harjalle. Mikko tuli nyt siihen ja sanoi pyytävästi: Olen ollut paljon maanmittarien kanssa, kepittänyt niille linjoja ja lyönyt uloskin. Enkö saisi nyt koettaa tätä linjaa panna alkuun? Te katsoisitte valmista. Aivan mielellään, sanoi valtion herra, ja toinen suupuoli nauroi.
Nuorukainen tauluaan Kääntää, laatii "sifrojaan", Summaa ilmesty ei vainen; Häiritsee työn sulonainen, Jonk' on nähnyt istuvan Luona talon ikkunan Rehtorill' on sydän kylmä vasta: Toruu laiskuudesta lemmen lasta. Kumma kello. Tyvenellä ihaellen Luonnon suloa Kuhnustelee vaan, Myrskyn tullen kiiruhtaa kuin Vanki pakoa, Tied' ei ajastaan. Lapyrintti.
Päivän Sana
Muut Etsivät