Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 11. kesäkuuta 2025
Vaikka peräti vähän olin mieltynyt tähän mieheen, teki hän kuitenkin tällä hetkellä minuun sellaisen vaikutuksen, että säälin häntä. "Haluatteko puhutella minua tänä iltana?" kysyi Naomi teeskentelemättömällä kummastuksella. "Kyllä, neiti; jos niin sallitte, kun te ja herra Lefrank olette lopettaneet puheenne". Naomi oli kahden vaiheella. "Eiköhän sopisi odottaa huomiseksi!" sanoi hän.
Ojensin käden silloin, oksan otin isosta piikkipensahasta; runko rupes huutamaan: »Mua miksi viillät?» Ja oksa peittyin vereen ruskeahan, taas huusi: »Miksi leikkelet sa mua? Oletko kadottanut kaiken säälin? Inehmot oltiin, pensahiksi tultiin; kätesi olla sopis laupiaampi, vaikk' oltais sieluja me käärmehien.»
Minä surkuttelin sitä osaa, mikä on meidän naisten kannettavaksi maailmassa langennut. Sanoin että olemme tarkotin juuri itseäni semmoisessa asemassa, että ei kukaan kohtaloamme sure, ei meitä sääli. Tarkotukseni oli herättää sillä Petterissä säälin tunne itseäni kohtaan. Niin jatkui keskustelu.
Päinvastaisesti huomaamme että ne, jotka ovat hyvin herkät itkemään, ovat rakkauden ja säälin tunteille avoimet. Huokauksista. Huokauksien syy eroaa suuresti kyynelten syystä, vaikka molempien edellytyksenä on suru.
Lygia kyllä käsitti olevansa hänen terveytensä ja ilonsa ehto, ja säälin tunne täytti hänen sydämensä. Pian hän sentään huomasi, että jota enemmän hän koetti häntä välttää, sitä hellemmäksi kävivät hänen tunteensa häntä kohtaan. Yhä kauemmas pakeni hänen rauhansa. Välistä hän vakuutti itselleen, että hänen aina täytyy pysyä hänen luonaan, koska jumalallinen oppi käskee palkitsemaan pahaa hyvällä.
Hän, joka sentään olisi tahtonut puettaa hänet kultakudoksiin ja kaiken maailman kalleuksiin! Tätä ajatellessa valtasi hänet sellainen surun, murheen ja säälin tunne, että hän varmaan olisi langennut polvilleen, jos vain olisi voinut liikkua. "Lygia," virkkoi hän, "et sentään sallinut tappaa minua." Tyttö vastasi lempeästi: "Suokoon Jumala että parantuisit!"
"'Suo anteeksi, en minä tahdo häntä loukata', puhui taas Mestari, 'mutta minä olen melkein mieletön tuskasta. Minä tiedän meidän nyt täytyvän ikipäiviksi erota ja mitä on minulle elämä ilman sinutta? "'Sääli minua', pyysi Enkeli. "'Minä säälin; minä en tahdo pitkittää erohetken katkeruutta. Sinä jäät tänne, minä menen pois.
ALCIBIADES. Arvo Timon, Min' olen ystäväs ja sua säälin. TIMON. Kuin säälit häntä, jota kiusaat näin? En seuraa tarvitse. ALCIBIADES. Hyvästi siis! Tää kulta ota! TIMON. Pois! Sit' en voi syödä. ALCIBIADES. Ateenan ylpeän kun kukistan, TIMON. Ateenaa vastaan käyt? ALCIBIADES. Sen teen, ja syystä. TIMON. Jumalat kaatakoot sun kauttas kaikki, Ja sitten sinut, joka heidät kaasit.
Tietysti niitä tuleekin sääli. Toiset ovat hyvin ankaria heille, mutta minä teen helpotuksia missä vaan voin. Ennen kärsin vaikka itse, kunhan eivät ne. Toiset ovat heti valmiit lakia käyttämään, kun vaan on vähänkään syytä, vieläpä ammuttavatkin, mutta minä säälin. Saako olla? Juokaa nyt pois vaan, sanoi hän, kaataen vielä teetä. Kuka hän oikeastaan on, se, jota tahdotte tavata? kysyi upseeri.
Olisihan hän voinut lähettää edes jonkun tänne. Nyt täytyy minun mennä sinne. Niin, tämä vielä puuttui, tässä on todellakin liian paljon onnettomuuksia yhdelle ihmiselle!" Lepailleur lausui tämän niin katkeralla ja epätoivoisella äänellä, että säälin tunne valtasi Mathieun. Hän oli äänetönnä odottanut; nyt tarjosi hän palvelustaan ja lupasi lähteä yhdessä Lepailleurin kanssa Pariisiin.
Päivän Sana
Muut Etsivät