Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 10. kesäkuuta 2025
Niin korpea kuin vainioita Luut isäin peitti, veri noita Kostutti kallis kaikkia. Vakaana niinkuin vuoren seinä Kansamme puolsi maatansa; Ei huikennellut niinkuin heinä, Säilytti pyhät tapansa. Parjatkoot tyhmät, ett' tää kansa Hyljätty, halp' on tavoiltansa Maan kalliin ostanut se on! Muun riemun jos ken ryöstäis multa.
Muun riemun jos ken ryöstäis multa, maan' armahan kun muistot jäis: ne rinnassani voiman tulta ja innon liekin virittäis. Oi urhoin kehto, isänmaani! Suojelkoon Herra armastani, siunatkoon hautaa urhojen! J. H. Erkko. Kansalaislaulu. Olet maamme, armahin Suomenmaa, ihanuuksien ihmemaa. Joka niemeen, notkohon saarelmaan kodin tahtoisin nostattaa.
Se on ollut aarteeni arvokkain, Sit' ei saa tallata jaloin! Se on annettu armona Jumalain, Se on vannottu keisarivaloin! Ei uhkaas se säiky, ei sorrantaas, Ja jos hetkeks sen herpoisi valta, Kuin Feeniks lintu se nousisi taas Ihan turmankin tuhkien alta. Se on Vestani kallis, mi valvonut on Mun kansani hengen tulta, Se on koskematon, se on kuolematon, Voi, ken sitä ryöstäis multa.
Ett' aina heit' on vihannut hän; että Jos vois, hän heidät tekis aaseiks, tukkis Suun heidän puoltajiltansa, ja heiltä Vapauden ryöstäis; että hänest' on he Mit' ihmistoimihin ja kykyyn tulee Ja arvohon ja hyötyyn maailmassa Kuin sotakameelit, jotk' appeens' saavat, Kun kuorman vetävät, ja ruoskaa selkään, Jos uupuvat. BRUTUS. Mik' ompi? SANANSAATTAJA. Capitoliin oiti!
Hän matkais maata, merta, ryöstäis rannat rauhaisat ja vuodattaisi verta. Rautapaita-rinnalleen hän Perman helmen veisi, pullistuisi purjehet ja touvit totteleisi. Nostaa päänsä Tapani. On suuri haaveen hurma. Mielessään ei valvo muu kuin naisenryöstö, surma. »Omani olla tahdotko? Jos et, sun otan sentään.» Yli kasvoin kalpeain kuin päivän säde lentää.
Sano: kenpä uskaltaisi yritellä Temmasemaan huoneestani taivaan-loimoo? Toki yksi uskaltakoon sankartyöhön, Yksi ainokainen vaan maan pallerolla. Terve, sinä oivallinen Kilian! CONON. Sinä myönnyt siis? KASPER. Ahaa, vai niin, sä poika! Mutta mitä sanoo hän, tuo peijakas, Joka ryöstäis meiltä hyvän enkelimme?
Kuin puro sulattaen vuoren lunta Niin äänetönnä hiipii alankohon, Niin hiipii veikko kuolinkammiohon, Hän ettei ryöstäis elon viime unta. Tääll' löytää murheellinen lohdutusta, On luonto kesän nähnyt pilvettyvän, Ja riemun jäätyvän ja kellertyvän; Ja kuulee valittaen valitusta. Hosianna! Laita korkeiksi portit ja laajoiksi ukset Sido vihreät köynnökset muureihin!
Päivän Sana
Muut Etsivät