Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 11. heinäkuuta 2025
Mä väsymättä häntä seurailen, Kun hältä päättyy taisto maallinen, Hänt' äidinsyliss' olen ylentävä Ja enkelsiivin vievä taivaasen. Nyt lakkasivat enkelit puhumasta. Mutta jos laulamme, ehkä ne vastaavat. Laulu enkelien voimasta. Sävel: "Riemun ruusut." Kevään kukkasen lailla puhdasna kukoista! Talven kuusosen lailla raitis ja vihanta! Enkel ylhäällä taivaassa Silmänsä puolees kääntää.
Eikö hänkin tule kotio, ja missä ovat Kalle ja naapuri Witt? Etkö sinä näe, että Dorotea seisoo tuossa, minkätähden et sinä mene pois antamaan hänelle suuta, pöllö?" Ja Dorotea seisoi siinä niin iloisena, suloisin riemu loisti hänen silmistään, mutta kainous maalasi ruusut hänen poskilleen.
Minä heräsin autuudentunteesta, joka oli liian suuri tässä elämässä kannettavaksi, minä heräsin, oi! poissa olivat ruusut, poissa ihana, immyt, mutta minä olin niinkuin ennenkin jäykkä, ruma, iloton kallio.
"Heidän sielujensa pehmeä kulta hajoaa tuhkaksi me kuparimöhkäleet kestämme paljon kauemmin. "Olen nähnyt tuon uneksijan ruusut ja laakerit, toivottavasti näen pian hänen sypressinsäkin. "En voi kukistua tuon tyttömäisen ihmisen edessä. "Onni kohottaa hänet nopeasti huimaavan korkealle. "
Ja impi istui, virttä kuunnellen, Ja silmät loi päin seuraa uljahinta, Ja poski punertui ja outojen Tunteiden alla kuohui hento rinta. Näin keväimensä vietti laulelmin Ja suven aiat lauluin sulostutti, Siks'kuin loi aika lunta hapsihin, Ja posken ruusut kaikki kalvetutti.
Kuin kukkaranta aamusella, Heräjä uuteen aikahan, Sill' uusi päivä paistehella Hälvensi varjot kuoleman! Siis varmistu sä muistoissa, Jalostu mielen avuissa! Kuin kukkaranta aamusella, Heräjä uuteen aikahan! Sun kyyneleesi kuivukohot, Kuin kaste aamun tuulihin! Keväimen kylmät lauhtukohot, Ja ruusut nouskoot kasvoihin! Kukiksi nuput puhjetkoot! Ja mielet, toiveet tointukoot!
Toinen oli myöskin, johon tuo puhe vaikutti, ja se oli paronitar. Hänen mustat silmänsä säihkyivät, ja hänen kalpeille poskillensa nousi hohtavat ruusut, enkä unohda, kuinka ihana hän oli, kun hän lausui: »Tule, Tommi, tänne, minä tahdon kertoa sinulle sadun. Kuuntele tarkasti, lapsi: Oli ennen kaksi perhettä, joilla oli eri kieli.
Mutta vallien sisällä oli puutarha, tosin pieni ja ahdas, mutta somasti vihertävä varhaisen kevätauringon paisteessa, puutarha, jossa ruusut tuoksuivat ja jossa lempi oli löytänyt asuinsijansa, hiljaiset kuiskaukset varman piilopaikan. Tässä puutarhassa, seiniläiden ja akaasiain siimeksessä istui kaksi nuorta hiljaa puhellen illan viileässä ilmassa.
Tuolla ikkunoissa nään sen kyllä on jo kaikki ruusut kukkineet. Viime yönä kuuran kimalteet ensi kerran kiilsi kattoin yllä. Lähtee onnellisemmille maille kesä tenhovoimin, luomistöin. Surmaa halla harmain syksyöin kaiken, joka nuoruutta jäi vaille. Poissa kaikki laulajat on puiston, poissa, paennehet etelään. Tänne yksin istuen ma jään varaan jonkun köyhän muiston.
Pöydässä hedelmä-vati avaa hänelle kokonaisen Jumalan anteliaisuuden kirjan, josta hän sitten puhuu. Taikka, ottaen ruusut käteensä, sanoo hän: "sitä ihmistä, joka osaisi tehdä tämmöisen ruusun, pidettäisiin aivan ihmeellisenä; ja Jumala sirottaa lukemattomia semmoisia ympärillemme! Mutta juuri Hänen lahjainsa äärettömyyden vuoksi me emme huomaa niitä."
Päivän Sana
Muut Etsivät