Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 9. kesäkuuta 2025
Kas, murhe itse, vaikka synkeät On kasvot sillä, hellän sydämen Tok' kätkee rinnassansa rikkahassa. Vaan hetket rientävät! Mun lähteä Jo täytyy, minne velvollisuus kutsuu. MARIA. Ja vaara oottelee. Oi kauheata, Ett' ero taas on edessämme, että Kenties ei koskaan toisiamme nähdä! Oi taivas! Kätkee kasvonsa hänen rintaansa vasten. Werner kumartuu ja suutelee hiljaa hänen päätänsä.
"Mutta," lisäsi hän, "hän on semmoinen maailman riekko, niinkuin ne nuoret valitettavasti tähän aikaan ovat; aivanhan ne rientävät suin päin kadotusta kohden!" Sunnuntaisin, silloin kuin ei kirkossa ollut, istui Tapalan isäntä silmälasit nenällä pöydän takana; siellä lukea pahtoi hän hikipäässä raamattua.
Tämän taudin ilmaukset esiintyvät omituisessa levottomuudessa ja sekamelskassa sekä ruumiin että sielun puolesta, niin etteivät he pitkää hetkeä yhteen mittaan saata pysyä samalla paikalla; he rientävät kuin pähkäpäät yhdestä talosta toiseen, itsekään tietämättä miksi he tätä tekevät.
CANZIO. Mitä sanoi eilen ennustava neito? »Rikos kerran tehty vetää seuraansa heti muita ja he rientävät yksi toisensa jälessä kuin aallot myrskyssä.» Niin hän sanoi, koska minä, pettäen lemmittyni, avasin tämän rikosteni retken. Ja, lähtien siitä hetkestä, mitä on nyt kokoontunut kiireelleni?
Rannikon asukkaat ansaitsevat huomiota etenkin sillä rohkeudella, jolla ne pahimmillakin myrskyillä rientävät haaksirikkoon joutuneiden avuksi. Vierasvaraisuus ja kaikki muu jäävät sen suhteen syrjälle. Sillä kuinkas hän, joka niin mielellään henkensä panee alttiiksi lähimmäisensä hyväksi, voisi saitailla elämän hyvyyden jakelemisessa. Eikö hän sitä tekisi mielellään tarvitsevaisen avuksi?
Senpä syytä eivät ymmärtää he taida Mutta tuskaton on heidän ikävyytens', Pian pois se haihtuu niinkuin aamun kaste Poskelt' kukkasen, ja karkeloihin taasen Rientävät he viherjälle tanterelle, Laulain onnen elämästä rauhan saaress'. Niin he iloitsee, ja viimein illan tulless' Vaipuvat he unen hienoon helmaan Unta kultast' näkemään, ja päälläns' väikkyy Kesä-yöseen tyyni, hymyilevä taivas, Niinkuin vaisunsinii'n, hiilakkainen huivi.
Niin kului muutamia vuosia ja neiti Streit kävi yhä levottomammaksi ja itki vielä katkerammin. Hänellä oli tapana väliin seisoa pihalla ja siellä huutaa lempeällä ohuella äänellään, silmät taivaasen luotuina: "Ah, rientävät pilvet, oi ilman purjeet.
Eikä kauan viivy, ennenkuin rouvakin sinne hupenee, ja pian ovat piiatkin perässä ja talo autiona. Kanarialintu vain häkissään pyrähtelee ja on herennyt melun tähden laulamasta. Kaikki ne, joilla on jalat, ne nyt rantaan rientävät.
Tulee sitte se suuri maailman kaatomyrsky ja nujertaa maahan koko metsän, kuin mikä puiroomies. Ruukkilaiset rientävät puita korjaamaan, mut kapteeni ehdättää hätään nimismiehen kanssa ja kysyy: kenenkä luvalla te täällä minun metsästäni puita raadatte? Mitäs ruukkilaiset muuta, kuin: me ollaan ostettu koko metsä.
Muutkin lapses, nekin, jotka harvoin muisti äitiään, Halpaan mökkiis rientävät nyt riemujuhlaas viettämään, Käden lyövät kätehen ja käyvät ikiliittohon Varjellakseen äitiänsä viime hengenvetohon. Ja sun vaunuun istuttavat, itse käyden valjaihin, Ja sun, kansan riemuitessa, vievät valon templihin, Kunnes määrän päässä hiljaa uuvahtavat kuolemaan, Jättäin muiston maailmalle lapsenrakkaudestaan.
Päivän Sana
Muut Etsivät