Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 2. heinäkuuta 2025
Tuo kanarialintu kaunis näki akkunan avoimen, sen takana talvipuiston; uskalsi ulos jo tuonne. Tavannut ei toinen toista, oli kurjat kumpainenki. Tuo tiainen, lieto lintu, iski päänsä ikkunahan, maahan kuolleena putosi. Tuo kanarialintu kaunis kiinni jäätyi oksallensa, kuolinvirtensä viritti. Rakastivat toinen toista. SYD
Pääskysten joukossa lensikin hän talven tullen äärettömän, siintävän ilman aaltoja pitkin kaukaiseen merimaahan, maahan ihanaan ylen, jossa ei konsaan talvi sada lunta, eikä kukkanen kuole kylmän suutelosta. Täällä näki hän tuhansia yhtä kauniita lintuja, kuin Kanarialintu, vapaina liihoittelevan ihanimmassa ilossa.
Ne olivat aina naaraslintuja, sillä neidit eivät kärsineet mitään urospuolista, ja paitsi sitä laulu heitä vaivasi. Nykyinen kanarialintu oli suloisin, mikä heillä oli ollut. Sillä paitsi muita oivallisia ominaisuuksia oli sillä sekin, joka alussa heitä vähän hämmästytti: se taisi munia.
Eivät he ole mitään säästäneet, ei edes pylväitä eikä koristeita ja ystäväni on aivan kokonaan keltainen, niinkuin kanarialintu. Sappeni paisui partaittensa yli tästä näöstä enkä vielä tänäänkään voi tuota niin surkeasti rumennettua taloa jälleen nähdä, mikä tuonelan värillä siveltiin. Näin saattaa nyt lukija käsittää mitenkä minä olen koko Pietarin kanssa tuttu.
Tirlii tirlii, tirlilittlii! Tuo viimeinen oli Kanarialinnun kansallislaulu, isänmaallinen hymni. Neiti Hirundo Heraldika synkistyi. Hän tahtoi lentää tiehensä vaan kanarialintu jatkoi: Malttakaas, hyvä ystävä, neiti Hirundo! Istukaas hetkeksi tähän lähelleni, Minä kerron teille kaikki.
Kaikki he ovat tyytyväisiä, sillä kanarialintu ei pidä koiran luusta eikä koira liinansiemenistä, nuori neiti Seitsemäntoista ei välitä vanhan herra Kuudenkymmenen aikakauslehdestä eikä nuori herra Vilkas sukanneuleesta enemmän kuin vanha iso-äitikään onkivavasta ja veneestä.
Eikä kauan viivy, ennenkuin rouvakin sinne hupenee, ja pian ovat piiatkin perässä ja talo autiona. Kanarialintu vain häkissään pyrähtelee ja on herennyt melun tähden laulamasta. Kaikki ne, joilla on jalat, ne nyt rantaan rientävät.
Huone oli siisti ja puhdas; iloinen tyytyväisyys loisti vastaan joka kulmasta. Kanarialintu sirpatteli häkissään ikkunan luona; valkoisenkirjava, lihava kissa venytteli sängyllä. Rouva katsoi häneen ystävällisesti, teki hyvän päivän ja kysyi mitä kuului. Mari selitti hänelle asiansa; kertoi kaikki huolensa ja puutteensa. Niin kertoi kuin lapsi äidilleen tai ystävä ystävälleen.
Tuo tiainen, lieto lintu, se hyvin vilussa viihtyi, sentään kaipasi sisälle, ihmislieden lämpimähän. Tuo kanarialintu kaunis se hyvin sisällä hyötyi, sentään kaipasi ulomma, luonnon laajan laulupuille. Toinen toistansa rakasti, toinen toisen maailmoita. Tuo tiainen, lieto lintu, usein istui ikkunalle, kovin ruutuhun koputti; niin kerran sisälle pääsi.
HILLERI. Tai edes sellainen kuin tohtorin herrasväellä. Ajatelkaas, pormestarinna, kun minä tänä aamuna pistäysin siellä, niin tohtori itse soitti pianoa ja tohtorinna tanssi Emilia-tyttärensä kanssa, aurinko niin kauniisti paistoi huoneeseen, ja kanarialintu lauloi. Mitäs kun he! HILLERI. Mutta tohtorinna onkin aina niin iloinen, aina naurusuin kuin nuori tyttö. Hilleri ja mamma, katsokaa nyt!
Päivän Sana
Muut Etsivät