Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 1. kesäkuuta 2025
Aina ei jaksa kantaa sitä kuormaa, se raukka, varsinkin kun nuot pirun hullut juoruavat ja valehtelevat Aina raukan päälle ummet ja pimeät. Semmoiset juorukellot käyvät minun niin vihakseni voi kuinka paljon se tyttöraukka kärsii! Aina raukka käypi niin säälikseni! Kirjoita, Martti kulta, hänelle vähänkään!
Ei voinut erhettyä sen tavan suhteen, jolla poika raukka oli surmansa saanut. Hänen vaimonsa, hänen nykyinen leskensä, jonka kiljahduksen olimme kuulleet, oli polvillaan pitäen sylissään hervotonta päätä, jonka takaraivo oli munankuoren lailla musertunut pantterin voimakkaan käpälän raappauksesta.
"Pikku Heikki=raukka on kowin kipeä, luulen että se kohta kuolee", wastasi waimo.
"Niin, niin, tuommoinen armonleipää nauttiva raukka, eikö tosi, hyvä, armas Fliedner?" huudahti Charlotte, ja hänen tuliset, säihkyvät silmänsä katselivat terävästi vanhaa neitoa kasvoihin.
CORNWALLIN HERTTUA. Mist' ompi teillä riita? Puhukaa! OSWALD. Oi hyvä herra, hengittää voin tuskin. KENTIN KREIVI. Ei ihme, koska olet niin miehuuttasi vaivannut. Sinä raukka pelkuri, luonto ei sua luomaksensa myönnä; räätäli sun on tehnyt. CORNWALLIN HERTTUA. Lystikäs veitikka! Räätälikö ihmisen tekijä?
Hän oli sitä kuiskaavinaan, mutta hyvin Joju sen kuitenkin kuuli, ja hän sanoi: Kuka raukka se sööti on? Semmoinen poika on hyvin imelä, jota voi söötiksi sanoa. Tähän eivät tytöt mitään vastanneet. He olivat nyt tulleet eräälle kadulle, jossa heidän tuli erkaantua toisistaan. Rehtorin pojat ja Solmia sanoivat hyvästit seuralaisilleen ja lähtivät kotia.
Kuulin ennen eukon vanhan, Valittavan vanhan eukon, Pojastansa noin puhuvan, Lapsestansa laulelevan: "Niin minäi äiti raukka, Kun on muutki äiti raukat, Tuuvin lapsesta tukia, Vanhan päiväni varoa, Pyssykäistä pyörittelin, Jousikäistä jouvuttelin. Ei tullut emon tukia, Ei varoa vanhan päivän Tulipa tuska kantajalle, Vahvistui emolle vaiva, Tuli tukkani repijä, Kasvoi kallon kolkuttaja."
Vihdoin lopetti kapteeni kertomuksensa näillä sanoilla: Niin se kävi, mutta niin paljon minä sanon vaan: tänään makaan minä päivällis-unta, ja sitten asetumme me kaikki paraatiin Berndt'iä vastaanottamaan. Niin Berndt, isä! sanoi Maria, Berndt raukka, jonka nyt täytyy ajaa neljä penikulmaa, ennenkuin hän saapuu kotiin. Niin, pojan täytyy kärsiä jotakin. Eikä hän ole sokeriakaan, että hän sulaisi.
Anna muisti kuinka hän oli silloin ensimäisenä iltana nauranut sille ajatukselle, että Olli Hart laskeutuisi hänen korkeista ilmapiireistään syvälle alas Vilma Aarnion matalille maille. Nyt hän ei nauranut enää. Mitä hänellä oli tarjottavaa Vilma Aarnion rinnalla? Hän oli köyhä, rakkautta janoova, särkynyt raukka, jonka luo Olli Hart kerran surumielisen tunnelman vallassa oli tullut.
ILMARI. Sun kevääsi on povesi, Sun kotisi mun kotini. Petovaltias, hyvästi! Tempaa Ilvon kainaloonsa. Hyvästi, ihana aika! Kalevalaiset hyökkäävät, nuorta paria seuraten, ulos oikealle. Turjo neuvotonna. LOUHI. Seppokin jänisti! raukka! Turjo! torkut neuvotonna! Raukeaa talo jalokin, Kun on kunnoton isäntä. Turjo pöydän ääressä körähtelee. Rutjo, mun sukuni turva, Väki vartijoiks' aseta!
Päivän Sana
Muut Etsivät