Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 1. heinäkuuta 2025
Hän ei tullut ajatelleeksi Latun emännän mielen raskautta, vaikka itse oli samanlaisia huolia tuntenut. Ja Liisa raukka! Mikä taakka on painanut hänen nuorta mieltään, kun on ollut itse toivoton ja kaikki muutkin pahoilla luuloillaan häntä masentamassa. Ja jos hän tässä epätoivoisessa taistelussaan olisi sortunut, niin jokainen olisi vain ajatellut, että niin kävi kuin oli ennustanutkin!...
Ukko tuli yksinään astuen, ja kun tuli vihamiestensä kohdalle, niin hän virkkoi hiljaisella nöyrällä äänellä: »Niin olen minä syntinen raukka kuin tekin» eikä tarvinnut muuta sanoa, kun miehet pudottivat pois kivensä ja antoivat ukon rauhassa mennä.
Lähe nyt ainoa avuksi, Kiesus kulta kumppaliksi! Suin kokohon, päin kekohon! Muut on koossa, muut keossa, Sie oot raukka rauhallasi, Kurja kuukumaisillasi, Katalainen kannoillasi. Syöttävi meri sikansa. "Voi meitä merisikoja, Hyvän Päivän hylkehiä, Näillä Päivilän pihoilla, Hyvän järven rannikoilla!"
Olin syvästi kiitollinen tuolle uskolliselle ystävälle ja pidin kiinni hänen käsivarrestaan. Pelkään, että olisin tullut hulluksi tuskasta, jos minun olisi ollut pakko jäädä näihin huoneisiin. Oi, mikä arka, avuton raukka olinkaan! En ollut ollenkaan sovelias siihen toimeen, jonka olin ottanut täyttääkseni. Me menimme ulos.
Hänellä oli suuri muisto nuoruutensa ajoilta, alentumisensa tila, jota hän säilytti kuin arvokkainta aarrettaan, ja ken vähän osoitti ystävyyttä lapselliselle eukolle, hän sai vähällä kuulla kertomuksen vanhan Maijan ylpeydestä. Se oli siihen aikaan nimittäin kun Iisakki raukka tuli maailmaan, ja Maija itki päivät kaiket ja ihmiset katselivat häneen syrjäkareisesti hänen häpeänsä vuoksi.
Meneepi turkki tukoksi, Vielä verkavaattehetkin, Menee killingit sisälle, Kulkee kuusimarkkaisetkin, Tolpat toisensa perässä, Loutunsa lopetteleepi. Tuonne raukka saa rahansa, Tuonne kylvääpi kylälle, Povestansa puotteleepi. Siellä vievät viekkahammat, Varkahat varastelevat, Kun miesi kumossa makaa Alla pöyän pyörryksissä, Alla penkin pehteleepi.
Liisa raukka koetti ponnistaa voimiansa ja yhä tähdätä katsettansa paloa kohden, jonka loimotus yhä kasvoi. Jokainen ulos tuleva henkäys sai kipeän valituksen äänen sydämestä lähtemään. "Oih!" Siihen hän seisahti. Rintaan pisti niin kovasti että veti oikein käppyrään koko ruumista.
Kornetti tunsi jotain erin-omaista; kesken toivottomuuttansa, monemmoisten ikävien ajatusten vaivaamana tunsi hän nälkää! Ihmis-luonto raukka! Oi ihminen, suurin luoduista! Tomun tomukuningas! Vallitkoon sinun sydämmessäsi joko taivas taikka helvetti niin syödä sinun kuitenkin täytyy! Toisena hetkenä enkelinä, toisena eläimenä! Vaivainen ihmis-luonto! Ja päin vastoin: Onnellinen ihmis-luonto!
"Luulenpa, että kiltti piikaseni rupee minulle myös satuja kertomaan; sillä harvoinpa kaunis vihanta neitsytseppele on ketään morsianta itkettänyt!" "He eivät naita minua omalle kullalleni!" nyyhkäytti se vaalea raukka. "Voi! muuan tuntematon mies vie minut taloonsa.
Niin, mikäs tässä auttaa; Berndt raukka jää aina unohdukseen. Rakas Maria, kuinka sinä puhut, virkkoi äiti; emme me Berndt'iä unhoita.
Päivän Sana
Muut Etsivät