Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 8. kesäkuuta 2025
Vinitius vaikeni ja paljasti päänsä, sillä "pileolus", joka oli hänen päässään, tuntui painavalta kuin lyijy. Soturi tuli vieläkin likemmä ja lausui matalalla äänellä: "Rauhoitu, herra. Vartijat ja Ursus varjelevat häntä." Tämän sanottuaan hän kumartui ja piirsi silmänräpäyksessä pitkällä, gallialaisella miekallaan kalan kuvan kadun kivilaattaan. Vinitius vilahti häneen kiireesti.
TAINA. Liekö tuhma vaiko viisas, Vaatinut on valvehille, Aseihin, sotajalalle, Voittosille luonnon kanssa. AINO. Ihmisten ilettävien. Minut peitä, äiti, noilta, Niit' en kestä. TAINA. Piilosilla Et karaistu kestäväksi. Voimia elämä luopi. AINO. On elämä nurja, julma Ryöstövalta. TAINA. Viihdy, lapsi! Tyynny kuin tuo lähde tuossa. Siit' annan sinulle vettä. Kas niin, rauhoitu!
"Mutta mitä tämä tämmöinen tietää?" huudahti paroni nousten istualta. "Rauhoitu, ystäväni rakas, siksi kuin ruoalta pääsemme!" kuiskasi paronitar miehensä korvaan, vetäen häntä takaisin tuolille. Taaskin vallitsi äänettömyys. "Nämät ovat ihmeellisiä ihmisiä", ajatteli Kalle itseksensä, "ei mikään heitä huvita... Entä jos rupeaisin mahan-puhujaksi, ehkäpä se heitä vähän 'priskaisi'".
RECHA. Tää isä Ah, mun sanoa se täytyy. mun täytyy sydäntäni keventää... SITTAH. Mik' on sun, Recha, lapseni? RECHA. Tää isä mun täytyy menettää! SITTAH. Sun menettää? Hänetkö? Miksi? Tyynny, rauhoitu ! Ei koskaan! Nousehan! Jo nouse ylös! RECHA. Et turhaan ystävättärekseni ja siskokseni mulle tarjoutunut. SITTAH. Se oonhan, oonhan! Nouse toki, nouse! Tai apua mun täytyy kutsua.
"Minä olen täällä, lapseni!" "Herra on puhunut." "Herra on meidän turvamme. Rauhoitu, Davidin poika, ja kerro minulle kaikki." "Minä olen nukkunut, opettaja; eikö niin?" "Aivan niin, lapseni. Uupuneena paostansa ja tuskauttavasta kertomuksestaan laskeusi ruhtinaani vuoteelle ja nukkui; mutta minä varon, ettei tämä uni ollut mikään lepo." "Levolla ja minulla ei ole mitään yhteyttä enään.
Isä, katsos, etkö haltiaa nää? Se on keijuinkuningas, kruunuin, vöin! Näät usvaa vain, jota nousee öin. »Tule, vieno laps, niin pois sun vien! Monet leikit leikimme siimeissä tien; kukat kauniit kukkii, miss' soluu vuo, somat vaatteet kultaiset äitini suo.» Oi, taatto, oi, taatto, sa kuulithan nyt nuo keijuinkuninkaan viehättelyt! Jää rauhaan, pieno, rauhoitu, oi; syyslehvissä tuulen viuhina soi.
"Rauhoitu, ystäväni", hymyili Petros, "minä hänet tänne kutsun silloin, kun aika on tullut. "Mutta ensin on Teodahad saatava Amalasuntan sijalle." "Hyvä on", ajatteli Cethegus, "kun voitetaan aikaa, voitetaan kaikki. "Eikä bysanttilainen laske maihin, ennen kuin voin sen ottaa vastaan aseissa olevan Italian etunenässä."
Sellainen päivän selvä valhe, joka on ristiriidassa koko kuningas Kustaan niin varmasti todistettujen viimeisten sanojen kanssa... Rauhoitu, arvoisa ystäväni! keskeytti hänet jesuiitta kylmästi.
Kaiketi hän sinusta pitää, pidämmehän me kaikki, mutta hän on mies ja sinä vasta koulutyttö. Niin, koulutyttö ... niin, hän ei voi minua rakastaa, minä tiedän sen, hän ei voi. Voi minua hullua ... mutta minkä sille teen, minä tunnen sen, minä olen häneen rakastunut... No, se menee ohi, sinä pieni hupakko, rauhoitu vain ja mene nukkumaan kyyneleet silmistäsi. Sinä haaveksit, ystäväni. En.
"Rauhoitu nyt ukkoseni ja mene levolle; loruillasi olet jo karkoittanut ainoan lapsesi unen." "Lähtekäämme sitte makaamaan, mutta Tahvon vaimoksi on Leena tuleva, ja minä ja Antti ostamme heille aika talon." Tommi viskautui vuoteelle; mutta kamarissa itki Leena katkerasti. "Isä tahtoo naittaa minut juopolle, kortinlyöjälle ja yöjalkalaiselle.
Päivän Sana
Muut Etsivät