Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 1. kesäkuuta 2025
Siitä tuli kiivas ottelu, ja väliin kuului Antti täyttä kurkkua yllyttävän Rakkia. "Käy päälle, Rakki! Karkaa kiinni! Kas niin, se on oikein! Usus, ota kiinni!" Nyt oli Pekkakin saapunut paikalle eikä voinut pidättää nauruaan nähdessään hullunkurisen näyn.
"Oikean nimen ne owat minulle arwanneet... Nikki on nimeni, mutta kyllä onkin sydämeni rakki runneltu", sanoi hän pitkän waiti=olemisen perästä. Minä en woinut wastata siihen mitään. Minulle tuli aika palata. Sanatonna puristimme toisiemme kättä ja hän lähti käwelemään kaikenni toisaalle päin kuin hänen kotinsa oli. Minä jäin seisomaan ja katsoin niin kauwan kuin woin hänet nähdä.
"Kun et vääjänne välehen, eronne, emotoin rakki, saan minä kokolta kourat, veren juojalta vekarat, linnulta lihan pitimet, havukalta haarottimet, joilla konnat kouristelen, ilkeät iki asetan pään pärisemättömäksi, hengen huokumattomaksi.
"Tuleepa hauska nähdä karhut pyydyksessä, vai mitä, Pekka?" "Hyvä vain, jos ne saamme, en aio niitä kuitenkaan laskea menemään. Hyvinhän meiltä onnistui karhunajo viime kerrallakin, eikä Rakki vähällä jätä ajoa kesken." "Nukkukaa pois pojat nyt", sanoi Taneli; "hyvää yötä vain!" Seuraavana päivänä suomalaiset puuhasivat karhunloukun teossa.
Kuningas Staffan oli kunnon mies, Hän housuista plootun jätti; Mut kallihiks katsoi tuon kenties Ja räätäliään nyt sätti. Hän mies oli korkea arvoltaan, Sinä vaan olet köyhä rakki; Se ylpeys on, joka kaataa maan, Siis yllesi vanha takki. Viiniä tänne, hoi! CASSIO. Kah, sepä vielä ihanampi laulu kuin äskeinen. JAGO. Tahdotteko sen kuulla toistamiseen?
Rakki ei siihen osannut vastata muuta kuin huiskuttaa pitkää häntäänsä. "Niin, Rakki, auringonpaisteella meillä on hyvä onni; viime auringonpaisteella me saimme saukot ja tänään kaksi karhua. Nyt mennään Anttia vastaan. Tule, Rakki! Tässä on hänen jälkensä, kyllä hänet helposti löydämme." Ja sitten Pekka tunkeutui viidakon halki järven rantaan. Pitemmälle hän ei ehtinyt, kun jo seisahtui.
Silloin Ilmarin emäntä, paimenen pajattaessa, Kullervoisen kukkuessa, jo oli vuollut voivatinsa, itse rieskansa reväisnyt, kakkaransa kaivaellut; keittänyt vetisen vellin, kylmän kaalin Kullervolle, jos' oli rakki rasvan syönyt, Musti murkinan pitänyt, Merkki syönyt mielin määrin, Halli haukannut halunsa.
Kuljettuaan vähän matkaa he huomasivat että ilvekset olivat levänneet korkealla kivellä, josta olivat hitaasti kiivenneet vuoren rinnettä ylös. Kiven luona Taneli nyökkäsi pojille kehoittavasti päätään ja kuiskasi: "Pian me ne saavutamme. Pekka, mene sinä edeltä, koira mukana, ja laske Rakki irti heti kun se käy levottomaksi."
Saukko oli jo jäällä, kun Rakki sai sen kiinni. Pekalta pääsi iloinen nauru. "Muistatkos näätää, joka meidän piti ampua, kun Taneli-ukko oli mukana? Sinä olit liian hidas." Mutta samassa Antti iski keihäällään. Kuului kova vinkuna, ja hän nosti keilhäänkärkeen tarttuneen ylös. "Mitäs nyt sanot, Pekka?" nauroi Antti vuorostaan.
Sinä, Pekka, olet aina niin järkevä, mutta kävi miten kävi, tuolla mäellä minä tahdon levätä." "Niin minäkin", myöntyi Pekka, ja sitten lähdettiin sinne kilvassa. "Tuonne ison kiven taakse asetumme suojaan", ehdotti Pekka, ja sitten pojat sinne rientämään, Rakki edellä.
Päivän Sana
Muut Etsivät