Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 1. kesäkuuta 2025
"Ei sinun tarvitse meitä auttaa". "No, kyllä me toimeen tulemme", vakuutti Pietarikin. "Rakki", sanoi Pekka, "jää nyt Antin luo. Hyvästi nyt." Ja niin hän lähti viilettämään mäkeä alaspäin ja katosi pian metsään. "Meidän täytyy kiertää pienemmän tunturin ympäri", virkkoi Antti. "Pohjoisen puolella kajastaa valoa; arvelen, että siellä päin tulemme tasaiselle maalle; annetaan mennä!"
Ropsis, samassa olikin Heikki vedellä täytetyssä viemäri-ojassa suin päin silmillään. "Kas niin, juo kuraa, ettäs opit ihmisiä puhuttelemaan!" Heikki nousi ylös läpimärkänä ojasta ja vapisi kuin lanka-vyyhti paljaasta pelosta. "Tahdotko lisää rakki?" kysyi Taavetti. Heikki ei vastannut.
Pekka vei koiran karhun jäljille, mutta koira ei niistä välittänyt, ne olivat liian vanhoja. "Kylläpähän niitä tavataan vielä tuonnempanakin" ennusteli Taneli, mutta ennen kuin niin tapahtui, he päätyivät paikalle, missä hirvet olivat kauan oleskelleet ja maa oli täynnä jälkiä. Jo näytti Rakki innostuvan ja elostuvan. "Laskemmeko sen irti?" kysyi Pekka.
Itse tuon sanoiksi virkki: "Hyvä on laulu loppuvasta, lyhyestä virsi kaunis; miel' on jäämähän parempi kuin on kesken katkemahan." Itse Pohjolan emäntä liikkui sillan liitoksella, laahoi keskilattialla. Sanan virkkoi, noin nimesi: "Olipa tässä ennen koira, rakki rauankarvallinen, lihan syöjä, luun purija, veren uuelta vetäjä.
Ja avattuansa hän pujahti eteiseen, hiipi äänettömästi kuin varjo eteisen läpi, jossa makasi isäntä. Ja sitten hän, herättämättä ketään, aukasi ulko-oven. Sieltä tuli rakki vastaan venytellen takajalkojaan, mutta ei haukkunut. Pihalla hän jo liikkui rohkeammin. Hän aukasi tarhan veräjän ja meni kujalle. Toinen lehmistä säikähti, hyökkäsi ylös makuultaan, mutta ei ruvennut pitämään muuta melua.
Koetetaan narrata susia. Ehkä se onnistuu paremmin kuin peurojen petkuttaminen. Joudu, Antti! Minä vihaan noita verenhimoisia petoja." "Huhhei! siihen toimeen minäkin yhdyn", ja sitten metsämiehet riensivät kotaansa. "Hiljaa, Rakki, pysy aloillasi! Sinä et pääse mukaan", sanoi Pekka, ja sitten he riensivät takaisin vuoren huipulle.
Ne hajaantuivat joka haaralle ja kokivat päästä pois ahtaasta laaksosta. Suurin osa kulki kuitenkin Antin ohitse, ja nyt hän ennätti valita yhden suurimmista ampuakseen sen. Kun se kaatui melkein hänen jalkojensa eteen häneltä pääsi ilohuuto ja vielä toinenkin, kun hän näki ensimmäisestä laukauksestaan haavoittuneen sarvipään, jota Rakki ahdisti, kaatuvan vähän ylempänä laaksossa.
"No onpas siinä aika köllikkä; katsokaas vain! Yksitoista haaraa toisessa Ja kaksitoista toisessa sarvessa, ja niin on lihava kuin porsas! Noh, Rakki, ei meillä nyt ole ruoan puutetta!" "Hakkaapas, Antti, meille pari kankea, kun sinulla on kirves, ja auta minua sitten nahan nylkemisessä ja lihojen paloittelussa.
Heidän johtajansa seisahtui äkkiä ja sanoi: "Hajaantukaa vähän, etsikää suojaa ja pitäkää vaaria näyttäytyvätkö ruotsalaiset. Minä menen katsomaan, mitä he aikovat tehdä." "Antakaa minun mennä", pyysi Pekka; "koira tulee minun mukaani. Kyllä se antaa varoituksen, jos ruotsalaiset hiiviskelevät ympärillä ja yrittävät käydä meidän kimppuumme." Pekka lähti, Rakki mukanaan.
Päivän Sana
Muut Etsivät