Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 9. heinäkuuta 2025
Sitte pieni Rafael ja vielä pienempi Benjami, pienet raukat!... Kaikilla niillä oli niin äärettömän hauskaa siellä tallissa, johon oven täydeltä aurinko paistoi. Hänellä ei ollut mitään, ei kerrassaan mitään! Siellä tallissa, kotona, olisi hänelläkin niin hauska ollut. Hän olisi hyvä heille kaikille. Vuolisi Alarikille hevosia.
RAFAEL. Enkö sanonut sinulle, että olin onnettomin kaikista ihmisistä? FEDERICO. Mutta minkä vuoksi? RAFAEL. Minä olen rakastunut. FEDERICO. Onkohan se mikään onnettomuus? RAFAEL. Mutta enhän minä tiedä keneen. FEDERICO. Minä pelkään, ystävä, että sinulta on järki päästä mennyt. RAFAEL. Minä melkein luulen itsekin niin. FEDERICO. No kerroppas viimeinkin.
Silloin sattui niin, että voimakas ja terve poika sairastui ja rupesi kuihtumaan; ja tämä oli talvella. Mutta hänen vanhempansa ja pienet siskonsa sanoivat: "odota vähän, kyllä Rafael kesän tultua tulee terveeksi!" Sitten tuli pitkä, valoisa kevät, jolloin linnut alkoivat viserrellä puissa ja pensaissa.
Sittemmin Juan ja Rafael. FEDERICO. Hän on ilmeinen enkeli, ja tämä lempeä olento, itse hiljamieli, hänkö ottaisi äitinsä ja iso-äitinsä kanssa riitaantuakseen? Don Rafael de Cardennas. FEDERICO. Kuinka! Don Rafael? JUAN. Tuossa on hän jo. Federico! FEDERICO. Rafael! RAFAEL. Kuinka minä olen sinua ikävöinnyt. FEDERICO. Kallis ystävä, sinäkö Toledossa?
Eikö minun tekoni ole teidän muistiinne kätketyt, niinkuin teidän minun? Siinä tapauksessa olen aivan onnetoin! DOLORES. En totta puhuen tiedä. RAFAEL. Siitä on vuosi, me tapasimme toinen toisemme tuolla Ranskan rantatiellä. DOLORES. Vuosi takaperin? RAFAEL. Ettekö enää muista tuota laihaa Engelsmannia, joka gurkku kädessä DOLORES. Engelsmannia, joka gurkku? RAFAEL. Ah, te ette muista enää.
Hänen kirkkaat, ruskeat silmänsä katsahtivat vielä kerran enkeliin, jonka hän yksin näki; sen jälkeen vaipuivat ne kiinni ja pieni Rafael oli tauonnut hengittämästä. Mutta hänen pienillä, kalpeilla huulillaan näkyi vielä rauhallinen ja onnellinen hymyily, jonka usein tapaa pienillä lapsilla, kun he huomaavat enkelin seisovan heidän vuoteensa vieressä.
Mutta kun hän työnsi sen auki, seisoi pimeässä eteisessä ulko-oven edessä santarmi, pitkä vaskihelapää miekka kupeella, ja torjui mykällä kädenliikkeellä rouvan ulosmeno-aikeen. Siitä ei saanut mennä. Rouva ei ensin tiennyt mitä ajatella. Ne eivät päästä minua ulos, Rafael, huusi hän hämmästyneenä, loukkaantumisesta vapisevin huulin miehensä työhuoneeseen.
FEDERICO. Kuuletko nyt, vai tahdotko vielä enemmän todistajia? RAFAEL. Minä lienen hulluksi tuleva. FEDERICO. Kokoo ajatukses. Olisi vaan Don Cleto täällä! Minä menen häntä hakemaan. MARIANA. Tulkaapa, hyvä herra. DOLORES. Me otamme teitä sedäksemme. RAFAEL. Mutta hyvät rouvat FEDERICO. Sinä et tahdo seurata heitä, kun he sinua pyytävät? Sinä, niin täydellinen kavalieri!
RAFAEL. Minä en ajattele muuta kuin häntä, hänen kuvansa ei katoo mielestäni. FEDERICO. Ole varoillasi, Rafael, tuommoinen kiihtymys tohtii kääntyä sinulle vaaralliseksi. RAFAEL. Hyvinkin mahdollista. Mutta nyt minun täytyy ulos, ystävä, minun täytyy taas pois. Voi hyvin. FEDERICO. Ei, sillä tavoin en sinua laske.
"Katsokaa," lausuivat pojan vanhemmat pikku siskoille, "nyt on Rafael onnellinen, hän on Jumalan luona.
Päivän Sana
Muut Etsivät