United States or Malawi ? Vote for the TOP Country of the Week !
Kuin he tulivat kotiin, makasi pieni Rafael vielä sairaana vuoteellaan, eikä hän ollut voinut olla mukana puistossa. Pienet sisaret taputtivat hänen kalpeita poskiaan ja hänen kaunista ruskeata tukkaansa ja sanoivat hänelle: "älä ole ikävissäsi, Rafael; kun kesä tulee, niin saat tulla kanssamme: ja kuulla hamppulinnun laulavan. Sinulle tulee myös kesä ja silloin tulet terveeksi."
RAFAEL. Anopin suussa on meri vedetön, aurinko valotoin, tanssijattarella ei ole hyväilijää, eikä vanhalla piialla pahaa kieltä. Oi, esi-isäini kautta olen minä sen vannonut, ett'en iki pitkinä päivinä asu saman katon alla anopin kanssa. FEDERICO. Aivotko siis jälleen mennä naimisiin? RAFAEL. Oikein osattu nyt tunnet haavani. FEDERICO. Todella siis?
Maanviljelysneuvos katsoi silloin ympärilleen, huomasi vaimonsa ja ojennetuin käsin riensi hänen luoksensa. Rafael, hän sanoo, että meidän torpparimme ovat ilmiantaneet. Maanviljelysneuvos nyykäytti päätänsä ja samalla hänen päänsä painui toivottomasti alas. Valitettavasti siinä taitaa olla perää, samaa sanoi tuokin tuolla, hän puhuu saksaa. Oo, Rafael, mitä tästä tulee!
Te annatte minulle henkeni jälleen. Mikä omituinen mies! RAFAEL. Nyt olen voittanut. Federico tuntee minun, hän rupee puhemiehekseni. DOLORES. Ei tarvita mitään puhemiestä. RAFAEL. Hän on teille sanova, mitä tunteita minä teidän suhteenne pidän, että hurjan tavalla rakastan teitä. DOLORES. Mutta sallikaat, että leskivaimo... RAFAEL. Te olette leski?
Hänellä on vielä päälliseksi lääkärikin varalla, eräs Don Cleto, joka rohtokeitteellänsä hänen elonpäiviänsä pidentää. RAFAEL. Paha henki kumminkin! siitä minä toki hänen omat päivänsä lyhennän. FEDERICO. Sinä et siis naikkaan, etkä vie minulta yhtäkään anoppia? Voi, aina minua kohtaa onnettomuus. RAFAEL. Olenko siis minä onnellinen?
Sinun pitää asua luonani, oppia tuntemaan rouvani, minä kiiruhdan hänelle ilmoittamaan tuloasi. RAFAEL. Mutta minä etsin ainoasti yksinäisyyttä, pakenen seuroja. FEDERICO. Rouvani on mieltäsi ilahuttava. Parin minutin perästä tulen takaisin. 4 Kohtaus. Rafael yksinänsä. RAFAEL. Minä melkein kadun, että olen tullut häntä tervehtimään.
RAFAEL. Hän se on, jota minä kaikkialla haen, minun kaunis tuntemattomani. FEDERICO. Hyvä! Sinä olet loukkaasen joutunut! RAFAEL. Loukkaasen, kuinka niin? FEDERICO. Jos hänen nait. RAFAEL. Minä en tiedä suurempaa onnea. FEDERICO. Sinä saat anopin niskoillesi. RAFAEL. Ai, sinun rouvasi iso-äiti, tuota en ajatellutkaan. FEDERICO. Mielitkö sentäänkin vielä naida? RAFAEL. Miks'ei!
Harmi tappaisi hänen, vaimoni kiroisi minua, minua nimitettäisiin murhamieheksi, anopin murhaajaksi! Toden totta, nyt minä vasta huomaan, kuinka väkevästi täällä anopeilta tulee. FEDERICO. Eriskummainen tulikiven haju, eikö niin? RAFAEL. Niin, ihan kuin salama olisi iskenyt alas. FEDERICO. Anoppi on kuin Egyptin maan kiusaukset vastaan-sanomisia sataa kuin heinäsirkkoja.
Rafael, huusi rouva, tämä on kotitarkastus! Ja hän taisi tuskin pysyä pystyssä sydämen kouristuksen vuoksi. Siltä näyttää, sanoi maanviljelysneuvos, koettaen kerta toisensa perästä oikaista itseään ja tulla mielensä herraksi.
DOLORES. No, koska äiti on alkanut, ottakaat te pois minä. RAFAEL. Minä olen kaikkein onnellisin ihminen. FEDERICO (hiljaa). Jumalan kiitos, molemmat anopit kolmannessa asteessa! (