Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 9. heinäkuuta 2025
RAFAEL. Oivasti tehty, herra Sangredo, minä näen, että me ymmärrämme toinen toisemme. Te naitte siis iso-äidin, ensiksi teidän kuitenkin täytyy... CLETO. Täytyykö minun vieläkin jotain? RAFAEL.
CLETO. Minä olen lääkäri, hyvä herra. RAFAEL. Pahantekijä te olette, ei muuta kuin pahantekijä. CLETO. Pahantekijä? RAFAEL. Kuka käskee teidän vehkeillä luonnon la'in muuttamista? CLETO. Minä luulin... RAFAEL. Niin, jos tahtoisitte lyhentää elämän määrää, se olisi vähän toista. CLETO. Te hämmästytätte minua.
Ja hän nosti vaimonsa pään nähdäkseen hänen silmiinsä ja luki niiden kirkkaasti kimeltävien kyynelten takaa: niin, Rafael, juuri niin! Nu da, nu da, pani muukalainen, ikäänkuin sanoakseen, että jotakin sellaista hän oli odottanutkin, ja lyhyeen kumartaen poistui. Muut eivät ymmärtäneet saksankieltä. Niin paljon he kuitenkin ymmärsivät, ettei tässä oltu tehty mitään sopimusta leipäkannikasta.
RAFAEL. Semmoisen rouvas-ihmisen kanssa, jonka minä teille määrään? CLETO. Senkin kanssa. RAFAEL. No hyvä, naikaatpa iso-äiti. CLETO. Marianan iso-äidinkö? Hurskas jumala! RAFAEL. Morsian on 54, te itse 50 vuoden vanha, eroitus on vähäinen. CLETO. Mutta miksi sitä tahdotte? RAFAEL.
Käydään mennessämme Jaakon ja Juuson luona, ja tahdotaan heitäkin mukaan. Samalla saamme ostaa siirappimällejä! Esittelijä oli »tohtorin Ralle», Rafael Kurtén, kaupunginlääkärin poika. Ralle oli kömpinyt kyllä kolmanteen luokkaan saakka, vaan näyttipä siltä, että »päänsä ei kestänyt» korkeammalle kohota.
He karkottavat sinut maasta. Rafael, Rafael, kaikki on lopussa! Karkottavat maasta, karkottakoot, mutta että minun torpparini sitä en olisi aavistanut, omat mieheni se on kamalinta kaikesta! Minä tulen hulluksi. Rouva veti hänet sohvalle viereensä, unohti oman kauhunsa ja hellästi lohdutellen pujotti kätensä vanhuksen kaulan ympärille.
DOLORES. Vetäytyy pois semmoisen herrasmiehen seurasta, jota hänellä ei ole kunnia tuntea. 6 Kohtaus. Rafael. RAFAEL. Mutta älkäät vaan unhottako, että minä rakastan teitä, että jumaloitsen teitä. FEDERICO. Kuinka! Sinä jumaloitset minun anoppiani? RAFAEL. Sinun anoppisi vielä niin nuori? FEDERICO. Hän on 30 vuoden vanha, minun vaimoni viidentoista.
RAFAEL. Niin ette myöskään tunne onnettomuutta eikä onnea. CLETO. Minua ahdistaa toinen onnettomuus, kentiesi vielä suurempikin, ja jos rohkenisin sen teille kertoa. Te olette Federicon ystävä, tämä kehoittaa minua. RAFAEL. Puhukaa. CLETO. Minä olen tuota kuuluisaa Sangredon sukua, hyvä herra. RAFAEL. Minua ilahuttaa päästä teidän korkeaan tuttavuuteenne.
Etkös ollut onnellinen avioliitossasi? RAFAEL. Me rakastimme toinen toistamme, että olimme hulluksi tulla; mutta lempo osasi pariimme; anoppi asui tykönämme. FEDERICO. Aivan oikein, lempo ja anoppi ovat yhtä. RAFAEL. Onnemme meni hiiteen. Ystäväni, jos nait FEDERICO. Kuukausi aikaa minä sen jo tein. RAFAEL. Entä onko sinullakin anoppi? FEDERICO. Kaksi yhden verosta. Kaksi?
Paksun kirjan saisin minä kokoon tämän taudin laadusta ja eri asteista. FEDERICO. Paras keino anoppein suhteen siis olisi heidän siirtämisensä ensimäisestä asteesta toiseen. RAFAEL. Ja toisesta kolmanteen. FEDERICO. Eiköhän vielä neljättäkin astetta löytyne? RAFAEL. Se alkaa sitte vasta, kuin he silmänsä kiinni painavat.
Päivän Sana
Muut Etsivät