United States or Peru ? Vote for the TOP Country of the Week !
Heidän täytyy tietää kenen luo ovat tulleet. Minä ammun ! Sinä et ajattele Rafael! Rafael! tule järkiisi! Sinä olet sairas, minä kutsun pehtorin. Ja nähtyään että miehensä, voimatta tavottaa revolveria, jälleen vaipui sohvalle, rouva uskalsi jättää hänet ja juosta apua hakemaan. Hän suuntautui salin ja eteisen väliselle ovelle, joka kylmän aikaan pidettiin suljettuna.
FEDERICO. Ei, sinä itse, onnetoin, joka olet iso-äitiä vaimoksesi pyytänyt. RAFAEL. Minä? FEDERICO. Jos vielä kerran gurkkuja näet, jätä ne vaan sillensä. RAFAEL. Nyt rupean todesti pelkäämään sinun aivojes laitaa. FEDERICO. Jospa et sentään olisi iso-äitiä nähnyt! Kuinka taisitkaan niin vanhaa ämmää kosia? RAFAEL. Minäkö iso-äitiä kosia?
RAFAEL. Minä tulin juuri nyt rautatien junalla. FEDERICO. Kuinka pitkään aikaan me emme ole toinen toistamme nähneet! Et ole kolmeen vuoteen minulle mitään tietoa antanut. RAFAEL. Tulen sen vuoksi nyt viimeistä kertaa sinua syleilläkseni. FEDERICO. Viimeistä kertaa? RAFAEL. Niin Federico, minä olen sangen onnetoin. FEDERICO. Onnetoin?
No, niin oikein, minä muistan, sinä elit yhdessä anoppisi kanssa. RAFAEL. Anoppini on kuollut. FEDERICO. Tuo raukka, ja sinä puhut vielä onnettomuudesta? Kuinka siis rouvasi jaksaa? RAFAEL. Hän on myös kuollut. FEDERICO. Vai niin, kyllä nyt ymmärrän onnettomuutesi. RAFAEL. Jo kolme vuotta takaperin hän meni mättääsen, tämän surun on aika haihduttanut. FEDERICO. Haihduttanut?
Tämän nähtyään rouvan sydän sykähti kipeästi, mutta hän sanoi vaan rauhallisesti: Mitä se on, Rafael? Maanviljelysneuvos nousi ylös ja kääntyi vähän poispäin. Nytkin sama kotilampun viheriä valaisi hänen kasvojansa. Mutta kaikki veri oli niistä paennut, ja kun hän koetti naurahtaa, rauhottaakseen vaimoansa, eivät huulet taipuneet, ja naurahdus ilmaisi enemmän kuin salasi.
CLETO. Kolme minun suvustani ovat koonneet itselleen ansioita isänmaan suhteen. RAFAEL. Kansan edustajina, oikeuden puollustajina? CLETO. Suokaat anteeksi, lääkäreinä. RAFAEL. Ja anoppein hengenpelastajina? CLETO. Kaikki kolme olivat terveys-neuvoston jäseniä. RAFAEL. Korkea kunnia, minua haluttaisi vaan tietää, mitä minä
FEDERICO. Hän, joka olisi teidän rohkeimman unelmanne todeksi saattanut, joka olisi tehnyt teidät terveys-neuvoston jäseneksi, hänen sydämensä tykytti rakkaudesta tähän rouvaan. Te tiesitte että hän rakasti tätä. Mitä kuulen minä? FEDERICO. Rafael, sinä täällä! RAFAEL. Minulla oli paljon vaivaa, ennenkuin sain naiset uskomaan. Mutta mitä täällä on tekeillä? FEDERICO. Ei mitään, ei mitään!
Luvalla sanoen, rouva, te ette tunne talonpoikia. He eivät tarvitse mitään syytä. Puhe käy heidän keskellänsä, että he saavat maan omakseen, sittenkuin herrat karkotetaan. Siinä kaikki, Lupaa talonpojalle maata, hän pettää kenen hyvänsä. Semmoisia ne ovat, kyllä minä tunnen. Kurjan leipäkannikan vuoksi! Rafael, Rafael, huusi rouva käsi sydämmellä työhuoneeseen päin aivan kuin olisi apua huutanut.
Rafael! vavahti rouvan ääni hänen painautuessa miehensä käsivartta vastaan. Mutta maanviljelysneuvoksen ruumis oli jo aikaa sitten päässyt hänen henkensä tasalle.
Herra Sangredo, pitäkää itseänne tästä hetkestä saakka korkea-arvoisen terveys-neuvoston jäsenenä. CLETO. Te sidotte minun ikuiseen kiitollisuuden velkaan. RAFAEL. Toinen hyvä työ toisen edestä oletteko vanhakin? CLETO. 50 vuotta. RAFAEL. Oletteko valmis jonkinlaiseen alttiiksi antaumiseen? CLETO. Mihin hyvänsä. RAFAEL. Naimiseenkin? CLETO. Vaikkapa naimiseenkin.