Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 24. marraskuuta 2025
"Hänen suustansa ei saanut koskaan sanaakaan", väitti Rachel. "Hän kävi aina uneksien itseksensä", jatkoi Beruna. "Ja jos puhutteli häntä, hän aina kääntyi pois", sanoi Lea. "Taikka punehtui", lisäsi Imra. "No, minä puolestani", lausui ihana Batseba, "minä arvelin aina, että ruhtinas David oli suuri nero. Hänellä oli niin kauniit silmät!" "Minä toivon, että hän voittaa Hassan'in", sanoi Rachel.
Katso, Canzio, helvettiä, joka tämän naisen silmistä ruiskuu ulos, helvettiä, joka kerran sinua polttaa. CANZIO. Vaiti, Rachel! Minä en tahtois osoittaa sua kohtaan vihaani, Jumal' avita! sitä en tahtois. RACHEL. Mutta minä tahtoisin, että tapahtuisi niin; sillä hunajamakeaksipa nyt tuntuu välillämme vihan katkera kiukku. Mitä lausuin äsken? Että tukehtuisin? Vale!
MARCIA. Fröökinä, kiittäkäät kohtaloonne, joka ei syösnyt teitä polkeilemaan Afrikan polttavia vuoria, vaan antoi teille syntyissänne komean linnan. RACHEL. Se linna on nyt teidän, mutta minun on avata mailma. CANZIO. Sisär, miksi haastelet niin? Onnes on sama kuin ennen. RACHEL. Avara mailma! Marcia, suokaat minulle vaellussauvanne, minä tarvitsen sitä vuorostani nyt.
RACHEL. Hiljaa, Canzio! CANZIO. Mun arvoni ja kunniani ovat ilman tahroo, ei löydy ruumiissani pienintäkään vihamiehen antamata naarmaa, ja käteni eivät kannusta mua vielä velkapääksi kennenkään vereen; se tietkäät, neitoset. Niin, mun sydämmeni on rikoksesta vapaa. RACHEL. Siis pois tuo synkeä muoto ja iloitse kanssamme; sillä tämä ehto on meille onnen ehto. Katso kuinka kaunis se on!
RACHEL. Mariamne! RACHEL. Etkä näe toki mitään? MARIAMNE. En matkustajaa tomuvalla tiellä, enkä yhtä ainoata purjetta pinnalla Tyrhenin meren. RACHEL. Ja kaiketi on jo aurinko lähellä laskuansa? MARIAMNE. Niin, aivan lähellä. Ah! elles sä tule, niin lähestyy mua uneton, tuskallinen yö, yö ijankaikkisen pitkä.
Ellen muuton voi, niin lähdenpä liehuvalla tukalla, paljainjaloin kirmasemaan ympär Italian maata, patria cara, julistellen teillä ja kaduilla kirkuvalla äänellä Canzion vintiötyötä. MARCIA. Hullut teljetään koreasti muurien sisään. RACHEL. Vaiti, sinä kirottu, naimakipeä leski, muuton ajan sinun portille! Tiedä, että minä olen tässä emäntä. MARCIA. Ei auta sittenkään.
MARIAMNE. Rachel, sinä vallaton tyttö; et suo minulle päivän et yöseen rauhaa. Mutta ah! mitä näen? Oi tämä kiertelee mun sieluani! Taivaan Jumala, suo voimaa kestämään kaikkea tätä! Nyt käsitän. No riemuitse, Canzio, kruunattuasi suuren sankartyös, murhattuasi miehen tuhatta kerta arvoisamman sinua. CANZIO. Se oli hän. Jaa, niin totta kuin hän on kuollut ja elämän herra elää.
CLAUDIO. Sama hän on miksi hän itsensä sanoo: Albericon leski Parmasta, joka pakeni kerran miehensä kanssa Afrikkaan pyövelin kirveen alta. RACHEL. Eikö sama surma häntä uhkaa vieläkin, hänen palatessaan Parmaan taas? CLAUDIO. Siitä vapahtaa hänet hiljan julistettu, yleinen anteeksanti. RACHEL. Mutta mitä aattelisin tästä vaimosta?
RACHEL. Sano miksi vallaton Canzio kiljahti niin hirmuisella äänellä vasempaan korvaani, että järähti kovin siellä kammion perusta. CANZIO. Hyvin seliitetty, hyvin! Sua kiitän. RACHEL. Kuulkaat vielä, hyvä mies.
PISANO. Saattakaat hän pois ja vahvaan talteen teleen ja kalterien taakse, ja muistakaat, että vartijoitsette häntä tarkasti. MARIAMNE. Rachel, kuinka on laitas? 1:N PALVELIJA. Hänen silmänsä kirkastuu ja saavat ymmärryksen katseen taas. MARIAMNE. Rachel? RACHEL. Mariamne, minä herään kuolemaan; niin, kohta, kohta kuolen.
Päivän Sana
Muut Etsivät