Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 24. lokakuuta 2025
Lähellä istui sillon Rachel, polvilla ommellus, josta katsahti hän millon Välimeren kaukaiseen kiiltoon, millon taasen leikitsevään lapseen ruohistossa. Siellä kerran ilosena kellahtelin ja nukuin väsyneenä viimein kasvattajani suojaan. Minä muistan sen. Mutta tuo vettä sinä. GIOVANNI. Minä riennän. Mutta aika on liian tärkki, koska aina voimallisemmasti synkeä ääni huutaa nimen Canzio.
Mutta sanokaat: ken telkee edestänsä taivaan oven, koska se kerran hänelle avettiin? RACHEL. Kentiesi hän, jolla on syytä peljätä tämän taivaan muuttuvan kadotukseksi. MARCIA. Täällä mennään myös »suoraa tietä helvettiin», miksi ei siis kaartain taivaan kirkkauden läpitse? VARRO. Tässä ei auta concilium, sen kuulemme. MARCIA. Ei auta.
VARRO. Tuossahan minun molemmat lintuiseni, sairaat paljaasta vartoomisesta. Hän tulee kohta, kohta; kärsimystä vähän vielä. Tässä, herra ylioppilas Angelo, ovat minun tyttöseni Rachel ja Mariamne. RACHEL. Terve tuloa, ilonen nuorukainen! AANGELO. Teitä kiitän ilosen tervehyksen edestä, mun fröökinäni. VARRO. Niin, oletpa ilonen taas, mutta miksi aamulla niin murheinen, mun kynäsein?
RACHEL. En yhtään sanaa, en yhtä ainoata, vaan äänetönnä tahdon sinua katsella, katsella lakkaamatta. Mariamne on sun sydämmes ystävä vielä. MARIAMNE. Ei koskaan enään. Mun arpani jo heitettiin ja minulla on toinen ystävä. Auken eteheni, kluostarin portti, minä tahdon unohtaa mailman ja palvella taivaan ylkää, jonka lempi ei sammu.
CLAUDIO. Koettakaamme kaikki keinot, säästämättä viimeisiä voimia. RACHEL. Kaikki, kaikki tahdon tehdä mitä keksin ja voin. VARRO. Lyökäämme yhteen nämät kolme viisasta päätä ja puskekaamme vastaan vimmatusti. CLAUDIO. Koettakaamme ensin korskeata naista kohtaan mitä taidamme matkaansaattaa järkevillä sanoilla. Varro, tahdotteko käydä lähettilääksemme?
CANZIO. Ei yhtään hyvin. RACHEL. Samoin neito Rachel. Hänen ... hänen ... totuutensa täällä päässä on tullut vähän isketyksi. Niin, nyt ei ole hyvin. ANGELO. Niin ilmoittaa puheensa. CANZIO. Mutta syytä, syytä, muistelleekko hän sitä? Rachel, mikä saattoi matkaan tämän häiriön tuossa sievässä päässäs? RACHEL. Lelee, lelee!
Siellä he jo seisovat, siellä Rachel, Mariamne ja Claudio valkeissa, kimmeltävissä vaatteissa ja helluntai-lehdistä seppelit päissä hymyilevät mua vastaan ja viittavat mua luoksensa armiaasti. Minä tulen, tulen kerran, väkivalloin! GIOTTI. Nyt hiljaa, mies! CANZIO. Kuinka on? GIOTTI. Mies horjuu, aatoksensa kaataa hänen. Tahdotko käydä lepoon? Vasta minua. Canzio!
Minun oli äkkiä johtunut mieleeni, että se kenties ei olekaan rabbiini, vaan rabbiinin poika, joka oli palkannut syrialaiset minua vainoamaan. Mustasukkainen sulho oli ehkä nähnyt minun puhuttelevan Rachel Baumgartenia! Ja suutelevan hänen kättään! Kuinka hra Nierot olikaan kerran sanonut?
MARIAMNE. Minä rukoilen sinua, hillitse mieles! CANZIO. Eräs toinen nainen, jota lemmin äärettömästi. RACHEL. Haa! MARIAMNE. Oivallisesti sanottu. Tämän totuuden edestä kiitän sinua taas. Mutta sano minulle yhtä miehukkaasti eräs toinen totuus: Oletko koskaan lempinyt minua, ehkä niin vakuutitkin vielä viimeisessä kirjeessäs, joka hengitti paljasta helleyttä?
Tule toki, Canzio, ja suo mun nähdä sun ihanaiset kasvos, joita silmäni ei ole katsellut kolmen kesän ja talven vaihdellessa. Tule ja lankee sille povelle, jonka nojalla monet kerrat olet levännyt vienona poikaisena! MARIAMNE. Hän taitaa tulla vielä. RACHEL. Ellei niellyt häntä kavala meri. MARIAMNE. Hän luultakseni tulee maitse.
Päivän Sana
Muut Etsivät